Kontrollifriikki hormonihöyryissä
Palaan jälleen tähän, kun aina sanotaan että ensimmäisestä vuodesta lapsen kanssa ei muista mitään. Uskokaa hyvät ihmiset! Meillä kuitenkin sentään nukutaan, yöllä herätetään maksimissaan kaksi kertaa ja SILTI onnistun olemaan ihan pihalla. Raskauden loppupuolella alkoi olla vähän tällaista pientä unohtelua, lämmitin esimerkiksi saunan ovi auki ja muuta pientä. Housut muistin sentään laittaa jalkaan joka päivä! Varmaan ainoastaan, koska oli syksy ja kylmä. Synnytyksen jälkeen ei olla kuitenkaan menty yhtään parempaan suuntaan, mieskin totesi minulle avuliaasti eilen että ”kyllä muuten oikeasti unohtelet aika paljon asioita”. Sitten voi miettiä miten hauskaa se on, kun olen sellainen henkilö että kaikki pitää aina suunnitella, olla viimeisen päälle järjestyksessä ja mistään en yleensä koskaan myöhästy. Nyt sitten pää on tässä kunnossa ja se pitäisi vaan hyväksyä, että olen ihan pihalla.
Mietin kalenteria ostaessani, että tuleekohan kuinka tarpeeseen, kun en ole edes töissä. Mutta tuleehan tuo, kalenteri on suorastaan täynnä, kun joka hemmetin asia pitää kirjoittaa sinne ylös, etten unohda. Tämä unohtelu toki koskee myös pikkuasioita, jos mietin että jotain pitää vaikka viedä yläkertaan, enpä muista enää hetken päästä. Talvi ei kohdallani auta asiaa, silloin en ole koskaan muutenkaan parhaimmillani.
Olo on ollut viime päivät aika surkea. Vointi on vähän heikko ja huimaus on taas riesana. Osa selittyy aivan tolkuttoman jumissa olevilla hartioilla, mutta jälleen kerran käännän syyttävän sormen imetykseen. Epäilen, etten edelleenkään osaa syödä ja juoda tarpeeksi. Pelkään oikeasti, että kohdallani imetys laihduttaa liikaa. Eikä muuten tarvitsisi tästä pienentyä enää yhtään. Eilen koetin kiinnittää enemmän huomiota syömisiin ja tänään olo on kieltämättä ollut edes hieman parempi. Ensi viikolla palailen salille, joten olen koettanut vähitellen palautella mieleeni, että mitenkä sitä pitikään syödä ja miten usein.
Milloin sitten hormonitoiminta tasoittuu? Olenko ainoa jonka olo on ihan hirveä? Kukaan ei puhu näistä asioista. Joka päivä on räjähdysherkkä, saa oikeasti varoa sanomisiaan, ettei ole ihan täysi narttu. Edelleen jo maidon pumppaamisestakin tulee sellainen tosi outo ”höttö-olo”, jota en osaa sen paremmin selittää. Tuntuu vain, että kropassa ei ole nyt asiat kohdallaan. Olen siis vihainen, väsynyt ja unohtelen asioita, että oikein hehkeä olo! Sitten kun vielä nyhjöttää kotona ilman meikkiä, tukka värjäämättä, vaatteissa jotka ovat vauvan pukluissa, oloni ei ole hyvä!
Nyt täytyy siis ottaa projektiksi oma henkinen hyvinvointi kuntoon, värjätä hiukset ja kulmat, shoppailla netistä jotakin kivaa kevääksi ja koettaa keksiä joku projekti, jota voi puuhata vaikka sitten kotoa käsin. Olen juuri sen tyylinen, että jos minulla on jotakin jännää tekemistä mikä pitää mielen virkeänä, ei tämä lomailukaan varmaan niin haittaisi.
Täytyy kutienkin sanoa, ettei kukaan voi ymmärtää miten hirveää on vain olla vauvan kanssa kotona, paitsi toinen saman kokenut. Etenkin talvella, kun et vaan oikeasti välttämättä pääse minnekään niin helposti. Jälleen valitan, miten odotan kevättä. Enemmän kivoja vaatteita, sekä helpommin hallittava vaavi, jonka kanssa voi käydä paikoissa. Onneksi tämä on kuitenkin muodostunut siedettävämmäksi, sillä Cuplaton on pelastanut elämämme! Se ja vaunulenkkeilyn tuomat pitkät päiväunet. Kuitenkin, mahavaivat ovat vähentyneet huomattavasti, eikä vaavi ole enää niin itkuinen. Ihan mahtavaa, miten erilaisia päivät ovat, kun ei huudeta koko aikaa.
