Niin mitkä raskauskilot?
Kamppailen edelleen ruokahaluttomuuden kanssa. No nyt kamppailen myös ärsyttävän flunssan kanssa, mikä ei auta asiaa. Vauvan hoitokin on suorastaan varsin lystiä tällä ololla, varsinkin jos neidille sattuu tulemaan kiukuttelupäivä. Tästä hommasta vain on hankalaa ottaa saikkua, paitsi viikonloppuisin kun mieskin on kotona.
Ruoka pyörii nyt mielessä paljon kun koetan keksiä jotain sellaista syötävää, jonka jaksan nyt laittaa ja joka menee alas. Kirjoittelenpa siis siitä puuron muhiessa hellalla. Raskausaikana minulta kysyttiin paljon, että onko mitään outoja mielitekoja ruoan suhteen. No ei ollut. Itseasiassa ei tehnyt mieli mitään, olisin voinut olla ihan tyytyväisenä syömättä. Valitettavasti sama jatkuu edelleen ja kun mitään ei tee mieli, on vaikeaa keksiä mitä ruokaa laittaisi, saati syödä terveellisesti. Tietysti jos yhtään haluaa saada imetyksen onnistumaan edes pullon kanssa, niin sekä ruoka- että juomapuolen pitäisi olla kuitenkin kunnossa. Se toki helpottaa, että raskausajan ärsyttävät ruokarajoitukset ovat taaksejäänyttää elämää ja noin periaatteessa saan syödä mitä haluan. Juustoja oli nimittäin ikävä!
Tiedän että moni ei ota raskausajan ruokarajoituksia niin tosissaan, mutta itsellä oli vähän sellainen fiilis, että kun se vaavi nyt on siellä masussa niin eipä sitä mitään turhia riskejä halua ottaa. Pidin kuitenkin terveen järjen matkassa, enkä lähtenyt esimerkiksi pesemään tuoreita mansikoita kuten jotkut tuntuvat tekevän. Koin kyllä sen syömisten kyttäämisen ihan äärettömän ärsyttävänä. Nyt olen palannut aikalailla normaaliin, tiedän miten pitäisi syödä, en saa aina syötyä niin ja sitten tulee herkuteltua. Kasvikset eivät maistu talvella ja sen asian kanssa taistelen, marjoja sentään olisi pakastin täynnä. Olen myös ottanut muutaman kerran lasillisen pari viiniä, kyllä huono äiti! Juo alkoholia vaikka on lapsi! En toki imetä yhtäaikaa ja vaikka imettäisinkin, eipä tuolla määrällä ole yhtään mitään väliä. Että tiedoksi, jos joku nyt asiaa alkaa kauhistella.
Vaavi täyttää huomenna kaksi kuukautta ja jotakin hyvää, lempifarkut menevät taas jalkaan puristamatta. Ilmeisesti ongelma oli synnytyksestä jääneet 1,5 kiloa, jotka ovat nyt lähteneet, vaikka olen vetänyt kakkua ja suklaata suunnilleen ristiäisistä lähtien, joulun ja vuoden vaihteen yli. Raskausaikana painoa tuli noin 10 kiloa ja kyllähän se tuntui aika pahalle, kun ei ole koskaan niin paljon painanut. Missään kilot eivät kuitenkaan näkyneet, paitsi mahassa, joka oli onneksi sekin pienehkö, vaikka kyllähän se itsestä loppuaikana tuntui aivan valtavalta. Sitä ei ole muuten tullut valokuvin ikuistettua, kun ei tuntunut ajatus mukavalta. Minä nyt vain kuulun niihin, ketä se raskaana olo ällötti niin paljon.
Se oli muuten hirveän jännä, että kun ylimääräisiä kiloja ei näkyvästi kerry, kysellään että kasvaako vauva käyrien mukaan, onko kaikki ok, onko vauvalle nyt varmasti tullut riittävästi painoa, jne. Jos kiloja tulee se 20-30 ylimääräistä, sehän on ihan normaalia, kun on raskaana! Ei muuten ole, ainakaan minun näkemykseni mukaan. Toki jos on paljon turvotuksia, eihän sille mitään voi, paitsi muuttaa ruokavaliota. Itse onneksi niiltä säästyin. Jos kuitenkin syö suhteellisen terveellisesti ja harrastaa liikuntaa läpi raskausajan, ei mitään ongelmia painon suhteen pitäisi tulla. Kai se paino nousee, jos vaan makaa sohvalla ja syö kahden edestä. Ravintoasiat kiinnostivat minua melkoisen paljon ja niistä tulikin luettua reilusti ja ihmeellisen paljon törmäsin kirjoituksiin, joissa oltiin innoissaan siitä että kun raskaana ei edes saa laihduttaa, niin nyt voi huoletta syödä mitä mieli tekee. No eihän se niin mene, valitettavasti. Jos ei tosiaan sitten halua välttämättä sulatella vähintään kymmentä extrakiloa synnytyksen jälkeen. Minulle muuten sanoi yksi kätilökin että olen ihanneasiakkaita, kun en ole yhtään ylipainoinen, helppo tutkia. Kannattaa miettiä asiaa siltäkin kannalta.
Pinnallisena ihmisenä olen kuitenkin onnellinen että sujahdan taas lempifarkkuihini, palaan lenkkipoluille heti kun flunssa hellittää (ja pakkaset!) ja menen tapaamaan personal traineria tällä viikolla. En malta odottaa saavani ohjeita synnytyksen jälkeiseen treenaamiseen, toivottavasti siellä osataan kertoa esimerkiksi vatsalihasten tilanne, se hieman painaa mieltä että mitenkähän kaukana toisistaan ne vielä ovat. Tämän voisi ilmeisesti selvittää itsekin, mutta kun ei kertakaikkiaan ole asiasta kokemusta.
Kannattaa muuten ihan vinkkinä alkaa treenata lantionpohjaa heti synnytyksen jälkeen. Vaikka olisi jumpannut miten ennen raskautta ja sen aikana, niitä lihaksia ei enää ole! Se on pelottavaa!
Kaikesta huolimatta ihanaa, kun alkaa tuntea olon enemmän taas omaksi itsekseen ja saada vartaloaan takaisin. Se on niin pelottavaa, kun kroppa ei tunnu omalta. Arki helpottaa päivä päivältä enemmän ja aikaa on pakko järjestää myös itselleen, muuten tätä rumbaa ei jaksa.