Oma tyyli haltuun
Vaatekaapin siivousprojekti alkaa olla valmis ja kirppis kutsui tälläkin kertaa, melko montaa kassillista vaatetta. Ajattelin kirjoitella teille seuraavaksi siitä, että millä perusteella kaappiaan kannattaa päivittää ja karsia turhaa pois, tällä kertaa oman tyylin näkökulmasta.
Aloitan tietenkin paasaamaan jälleen väreistä, koska ne oikeat sävyt ovat yhtä tärkeitä, kuin itse vaatetus. Blogia lukeneille kertaus on opintojen äiti ja silleen! Käyttäessämme värejä jotka pohjautuvat ihon, silmien ja hiusten väriin, näytämme upeilta ja hyvinvoivilta. Oikein valittu sävy myös korostaa jokaisen omia luonnollisia värejä. Kannattaa siis karsia pois kaikki, mikä vähänkin värin puolesta epäilyttää. Oma vaatekaappi alkaa olla jo melko hyvässä kuosissa, mutta kyllä sieltä lähti nytkin esimerkiksi muutama korallin sävy, joka ei ihan sovi minulle, hieman liian sinipohjaisia kuitenkin. Nämä olivat jälleen sellaisia vaatteita, joissa on muuten jotain kivaa, eli olen niitä pari vuotta pyöritellyt, kuitenkaan käyttämättä kertaakaan. Nyt sitten saivat kyytiä!
Kun tuntee omat värinsä, voi helposti soveltaa osaamistaan myös uusien muotivärien kanssa, jolloin on helppo täydentää vaatevarastoaan trendikkäästi. Ei siis kannata sännätä ensimmäisenä ostamaan sitä puuteriroosaa vain siksi että se on muotia, vaan tuumailla ensin hieman että sopiiko se juuri itselle. Muuten siinä käy tosiaan ne klassiset että vaate on päällä yhden kerran, jonka jälkeen se saa matkustaa kirpparille tai kierrätykseen. Onneksi trendiväreissä on kuitenkin yleensä muutamia vaihtoehtoja, eli jokaisen on mahdollista löytää sieltä edes jotakin.
Mielestäni värianalyysikartta ei rajoita, vaan pikemminkin vapauttaa. Vaikka alkuun se kieltämättä tuntui olevan toisin päin! Kyllä sen kanssa kuitenkin säästää aikaa ja rahaa, kun vaateostoksien teko helpottuu. Onhan siitä myös se hyöty, että vaatteita voi yhdistellä vapaammin, koska kaikki vaatekaapin värit sointuvat yhteen keskenään, kun niissä on sama kirkkausaste. Tässä tapauksessa voisi myös halutessaan sijoittaa määrän sijasta laatuun, vaikka itse kyllä sorrun halpoihin löytöihin vähän liian usein! Tämä homma on itsellä ollut oikeastaan kolmen vuoden projekti, eli ei se hetkessä käy. Nyt vasta aletaan siis olla tässä pisteessä, että turha ja ”väärä” on jäänyt pois.
Oman peruspuvuston niin sanotuiksi runkoväreiksi kannattaisi valita esimerkiksi kaksi väriä kesäksi ja kaksi talveksi. Värien tulee olla sellaisia joissa itse viihtyy ja jotka sopivat keskenään yhteen. Peruspuvuston rinnalle tulevat täydentävät asustevärit. Näitä yhdistelemällä saadaan pukeutumiseen tyylikkyyttä ja vaihtelua. Asusteet ovat mielestäni tärkeä osa toimivaa vaatekaappia ja niillä saa kyllä edullisestikin päivitettyä uutta ilmettä pukeutumiseen.
Peruspuvustolla tarkoitan nyt siis niitä housuja, hameita, toppeja, neuleita, jotka ovat niin sanotusti sitä jokapäiväistä perusvaatetta. Toki sama ohjeistus pätee myös työvaatteisiin, jos tarvitsee esimerkiksi siistiä toimistolookia.
Jos mietin oman vaatekaappini runkovärejä, ne ovat ehdottomasti vihreä ja sininen, ihan ympäri vuoden. Tosin hieman eri sävyissä, talvella tummempaa, kesällä vaaleampaa. Tummansininen korvaa mustan ja sopii kaiken kanssa. Itse en ole kyllä ollut niin ehdoton, että olisin rajannut ne vain noihin suositeltuun kahteen. Koska onhan se tavallaan todella rajoittavaa! Muistelen joskus että malli- ja tyylikurssilla opetettiin, että ”tasapainoisella” ihmisellä on maksimissaan viittä eri väriä kaapissaan, plus satunnaiset heräteostokset, jotka ovat sitten lähinnä ykköskappaleita. Itsellä tuo pitää kyllä itseasiassa aika hyvin paikkansa, vaatekaapista löytyy eniten sinistä, vihreää, punaista ja jonkin verran ruskeaa/beigeä. Keltaista, valkeaa ja violettia jonkin verran, joten ehkä tässä vielä mennään sen ”tasapainoisen” ihmisen rajoissa, mitä se sitten lopulta ikinä tässä yhteydessä tarkoittaakin.
Värien lisäksi kannattaa huomioida oma vartalotyyppinsä ja opetella käyttämään itselle kaikista parhaiten istuvia vaatteita. Ei kun vain trikoissa peilin eteen miettimään, mitä tyyppiä lähimpänä oma vartalo on. Kun tunnistaa vartalonsa mittasuhteet ja rakenteet, saa vartalonsa näyttämään paremmalta valitsemalla oikein leikattuja ja oikean kokoisia vaatteita. Niinhän sitä sanotaan että vartalon virheet pitäisi hyväksyä (vaikeaa on) ja jos niitä ei pysty peittämään, tulee hyviä puolia korostaa. Silloin saadaan huomio kiinnittymään hyviin puoliin, pois vioista. Eli kaikki sellaiset mallit missä ei viihdy syystä tai toisesta, mäkeen vain. Jotain vikaa niissä silloin on.
Itse olen x-vartalotyypin edustaja, joka on se niin sanottu naisellinen tyyppi. Vyötäröä kannattaa siis korostaa, esimerkiksi vöillä, tai vaatteiden korostetuilla vyötäröleikkauksilla. Kietaisumekot tai yleensäkin laskeutuvat ohuehkot materiaalit näyttävät yleensä hyviltä. X-tyypin edustajan kehotetaan välttämään esimerkiksi vaaka raitaa, laatikkomallisia jakkuja ja neuleita, sekä empirelinjaa. Etenkin tuon empiren allekirjoitan, se näyttää päälläni aivan järjettömän pahalta, tulee niin sellainen raskausvaatefiilis. No suorat mallit luonnollisesti kätkevät vartalon muodot, mikä ei myöskään ole toivottavaa. Näitähän on reilusti eri vartalotyypeille, netistäkin löytyy pilvin pimein ohjeita.
Lopuksi vielä muistuttelen muutamasta perusasiasta, jotka kaivelin pitämieni tyyliluentojen materiaaleista:
Asu kertoo kantajastaan. 70% viestinnästä on nonverbaalista, siksi ensivaikutelma on tärkeä.
Kun tyyli, persoona ja omat värisi ovat tasapainossa, viestit luotettavuutta.
Tyylitaju = pukeutuminen, hyvät tavat, käytös, ryhti, ilmeet ja eleet.
Ei kun vain vaatekaapille karsimaan ja kauppoihin kevät uutuuksista löytöjä tekemään!
Ei muuten ole kovinkaan montaa vuotta, kun kuljin vielä mustissa itsekin toisinaan. Tämä on ainoa musta mekko, josta en ole raaskinut luopua! Ja se oli Seppälän alesta kolme euroa, että se siitä laatuun satsaamisesta.
