Huomasin tuossa keittiön kaappeja raivaillessa, että siellähän se rintapumppu edelleen pyörii. Jokohan tuon helvetinkoneen voisi lopulta pakata lopullisesti pois. Ei siinä kätevähän sähköpumppu oli, siis oikeasti. Mutta en vain halua muistella noita aikoja enää yhtään, sitä imetyspainostusta, miten mikään ei suju ja sitä pahaa oloa, jonka se koko homma aiheutti. Yäk. 

On niin ihanaa, että tuo alkuhässäkkä ja koko vaihe on nyt takana! Ja kenellä se rumba vasta alkaa, tsemppiä! En ole imetyksen puolesta enkä vastaan, vaan mielestäni jokaisen äidin pitää saada tehdä kuten parhaalta tuntuu, ilman muiden arvostelua. Aionkin nyt kirjoitella siitä miten meidänkin vaavista tuli ihan hyvä normaalipainoinen taapero, vaikkei varsinainen imetys onnistunut kuin orastavasti ehkä neljä päivää.

Minua oksetti koko homma ja vaavi ei siihen halunnut ryhtyä, joten pumppu ja tuttipullo oli meille se hyvä vaihtoehto. Sekä korvikkeet, joista ei tarvinnut kuunnella päivittelyä kovin pitkään, kun vaavi sai kuitenkin osittain myös rintamaitoa. Kokeiltiin korvikkeissa joitain eri merkkejä, en tiedä onko niissä lopulta miten suuria eroja, mutta lopulta Valion Tuutilla mentiin. Mennään edelleen, sillä Tuuti 2:lla, joka on kuudesta kuukaudesta ylöspäin. Alkuun siis vaavi sai maitoa, omaa sen mitä riitti (joka päivä jotain yleensä), mutta varmaan noin 60% ajasta korviketta. Minulla oli tavoitteena koettaa kärsiä tuota pumpputouhua siihen asti kun vaavi on neljä kuukautta, mutta lopulta lopetin vähän yli kolmen kuukauden kohdalla, kun oma olo meni joka kerta niin huonoksi maitoa pumpatessa ja minulle puhkesi ikävä nokkosihottuma. Sen jälkeen siirryimme pelkkiin korvikkeisiin ja saimme neuvolasta luvan aloitella myös vellit (nekin Valion), joita annettiin hieman maidon lisäksi. 

Meille neljän kuukauden ikä oli jotakin niin luksusta, tuon maitotuskailun ja hirveästi pulauttelevan vaavin kanssa. Kiinteiden aloittelu helpotti elämää heti, pulauttelu ja vatsavaivat tasoittuivat melko pian. Silloin ei voinut uskoa, että vaatteille ei oikeasti oksenneta joka päivä! Soseet on tehty itse koko ajan, kiitos äitini, joka niitä innostui keittelemään. En ole ihan varma, jaksaisinko itse, ainakaan jatkuvasti. Alussa aloiteltiin maistelu melko varovasti, mutta ei meillä kyllä menty näillä parin lusikallisen suosituksilla, tai miten ne nyt edes menevät. Vaavi sai syödä ihan normi annoksia, uusia makuja tuotiin mukaan vähitellen. Bataatilla aloitettiin, nyt on maisteltu jo vaikka mitä. Lihoista vasta kanaa ja kalaa. Lihat eivät vielä hirveän hyvin uppoa, vaikka ne miten koettaisi soseuttaa. Se jää aina sen verran karheaksi, että vaavi ei tykkää niitä syödä. Odottelemme siis todennäköisesti muutamaa hammasta lisää, että homma helpottuu. Neuvolasta kyllä jaksetaan jatkuvasti tästä lihan syönnistä muistutella, mutta ehtii kai tuota vielä! 

Tällä hetkellä meillä siis syödään aamu- ja iltapuuro, sosetta 1-2 kertaa päivässä ja jotakin välipalaa, esimerkiksi velli tai vastaava. Puuron kanssa annetaan vähän jotakin hedelmäsosetta ja banaania on mutustellut jo itse sormin hirveän sotkun kera. Maitoajat tuntuvat nyt siis todella kaukaiselta. Korviketta saa joskus ruokajuomana, sekä edelleen illalla ennen nukahtamista. Sillä hoidetaan myös yösyöttö, jos (kun) sattuu heräämään. Vettä olemme opetelleet juomaan nyt ihan mukista, siitä se lähtee! 

Ainahan sitä pelotellaan että jos lapsi ei saa tyyliin pelkkää äidinmaitoa, siitä tulee sairas ja allerginen ja mitähän kaikkea, mutta ainakin meillä on terveenä pysytty, ruokavaliosta huolimatta. Ei siis kannata ottaa liikaa stressiä, jos imetys ei jostain syystä suju ihan toivotulla tavalla. En kiistä ettei se äidinmaito hyväksi olisi, mutta jos kroppa (tai lapsi) pistää vastaan, ei sille mitään voi!