Ompelija lomalla, vähän liiankin
Siivoilin ompeluhuonetta, sieltähän löytyi vaikka mitä. Keskeneräistä. Niin, olen ammatiltani (myös) ompelija, tosin päivääkään en ole virallisesti niitä töitä tehnyt. Olen tällä hetkellä kyllä vaatealalla, mutta en itseasiassa varmaan edes haluaisi elättää itseäni varsinaisella ompelijan työllä, koska se pitäisi väkisin sisällään myös paljon korjausompelua, mitä inhoan. Saati verhojen ompelu, huh kuinka tylsää.
En ole ommellut juuri mitään koko raskausaikana, tai sen jälkeen. Ehkä kuitenkin pitäisi, voisin lopultakin tehdä loppuun jakun, joka on roikkunut sovitusnuken päällä ainakin vuoden. Se on hihojen kääntämistä vaille valmis. Löysin myös kesämekon, jossa samaten täytyisi enää huolitella hihansuut ja pääntie. Sekä leveälahkeiset samettihousut, joista puuttuu enää vyötärökaitale. Nehän olisivat vielä suhteellisen muodikkaat nyt! Että kyllä, miten niin minulta jää projekteja kesken.
Jotain olen saanut myös valmiiksi, aloin hieman muistella niitä parhaimpia projekteja. Tai sanotaanko suurimpia, joskus on ihan huippukivaa surauttaa vaan saumurilla kasaan paita, joka valmistuu alle tunnissa!
Kuva: Jani Sormunen
Yllä olevan kuvan mekon olen ommellut linnanjuhliin, vuonna 2013. Aikaa oli kolme viikkoa, joten projekti oli melko hurja jo heti alusta lähtien. (Jos Pressa luet tätä, laittakaa hei ne kutsut ajoissa ihmisille.) Tein vielä 10-12 tuntisia työpäiviä muissa tehtävissä, joten miksipä ei sitten vielä tällaisiin hommiin. Olin ainoa tarpeeksi hullu joka tähän mukaan lähti, ”oikeat” ompelijat eivät olleet suostuneet tällaisella aikataululla. Suostuin kuitenkin silloin tapaamaan asiakkaan, kun hän kertoi haluavansa jotakin klassista ja yksinkertaista. Meillä synkkasi heti hienosti, joten otin mitat samalla kertaa ja aloin tekemään kaavaa.
Yötöiksi ei onneksi ihan mennyt. Jo ensimmäinen lakanaan tehty proto sai asiakkaan ihastumaan, joten päätimme viedä homman loppuun. Väriksi valikoitui pirteä pinkki, asiakkaalle tehdyn värianalyysin ja sopivan sinisen puutteen perusteella. Asiakas on kolilainen ohjelmapalveluyrittäjä, joten hän halusi mekkoon mukaan jotakin kansallismaisemasta. Kankaaseen painettiin printtinä Kolin käkkärämänty, printin toteutti Hanhi Design.
Kiva projekti oli myös opinnäytetyönä toteutettu hääpuku, ystäväni häihin. Tämänkin mekon suhteen olin todella tyytyväinen lopputulokseen ja morsiankin siitä piti, mikä on tietenkin se pääasia näin tärkeää vaatetta tehdessä! Puvusta tuli hänen näköisensä ja se oli kaunis päällä juhlissa. Sen verran voin mainita, että empirelinjassa pelkäsin olevan omat haasteensa, ettei mm. näyttäisi raskausmekolta ja että vyötärö asettuisi haluttuun kohtaan. Se onnistui kuitenkin yllättävän helposti ja mekko laskeutui kauniisti. Kuvat puhukoot puolestaan:
Kuva: Mika Martikainen
Kuva: Mika Martikainen
Toki tällaisten töiden jälkeen aivan oma lukunsa ovat rooliasut larppeihin tai cosplay projekteihin, niitä on ihanaa tehdä eikä ole aina niin justiinsa, jos joku sauma ei ole ihan viimeisen päälle. Näissä mielikuvituksen ja luovuuden saa päästää todella irti, mistä nautin ihan älyttömästi!
Näihin kuviin ja tunnelmiin hyvää viikon jatkoa, ehkä kokeilen istahtaa sinne ompelukoneen ääreen vähän useammin, onhan se yleensä myös varsin terapeuttista!
