Meidän ipana…
…on nyt siis yhden vuoden, yhden kuukauden ja kolme päivää vanha. Ajattelin hieman kirjoitella, mitä juuri meidän tämän ikäisen vaavin mielessä liikkuu. Pitäisi ehkä keksiä vaaville blogiin joku muu nimitys, vai voinko kutsua sitä vaaviksi vielä teini-iässä?
* Vaavin kävely on alkanut sujua melko moitteettomasti ja tulee koko ajan varmemmaksi. Vaavi lähti kävelemään 10 kuukauden iässä ja on kaatuillut yllättävän vähän siihen nähden, mitä meitä peloteltiin näistä aikaisista liikkeelle lähtijöistä. Vaavi myös juoksee jo hieman, aika hurjaa. Ulkona pitää saada kävellä itse, myös kaupoissa ja kaupungilla, mikä on välillä vähän rasittavaa. Vaunut eivät vain ole enää yhtään kivat.
* Vaavi on pitkä. En jaksa nyt nostaa nättiä takamustani sohvasta ja mennä tarkistamaan neuvolakortista, mutta edellisessä neuvolassa pituutta mitattiin yli 80 senttiä. Vaavi alkaa yltää kaikkialle, eteisen pöydälle, ruokapöydälle… saa olla tarkkana noiden pikku kätösten kanssa!
* Vaavi ei vielä puhu, mikä meitä vähän harmittaa. Ei oikein tule edes ymmärrettäviä sanoja. Välillä sellaisia että on aika varma ”nyt se muuten sanoi tuon”, mutta nämä eivät kuitenkaan vielä toistu. Höpöttää muuten jatkuvasti ja tapailee erilaisia tavuja. Lempisana on edelleen ”Bäh”, eli koiramme Nemo. Saisi kyllä oppia edes muutamia sanoja, välillä neidillä keittää yli jos/kun häntä ei heti ymmärretä ja silloin kiukutellaan ja lelut lentävät raivolla ympäriinsä.
* Kuuntelemme päivisin paljon musiikkia, koska vaavilla on rytmi verissä. Vaavi tanssii ja bilettää ympäriinsä ihan hulluna, ihan sama mikä biisi soi. Joskus myös telkkrain mainokset riittävät siihen, että tanssijalka alkaa vipattaa. Lantio keinuu jo aika kivasti ja tänään melkein jo hypittiin.
* Vaavi on hirveän temperamenttinen ja ilmaisee kyllä oman tahtonsa. Montakohan kertaa olen kuullut, että kyllä on tytöllä äitinsä lyhyt pinna ja kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. En tiedä pitäisikö tästä vaavin luonteenlaadusta olla harmissaan, vai paistatella tyytyväisyydessä: minähän sanoin!
* On kyllä kieltämättä hienoa seurata, miten kehitystä tapahtuu koko ajan. Vaavi tunnistaa jo paljon lelujaan nimeltä, kuten myös värejä. Jos sanoo ”hae sininen pöllö”, vaavi osaa sen muiden lelujen seasta poimia. Tuntuu niin jännältä, kun on kasvattanut vain koiria! Tämä ymmärtää! (Okei, colliemme on kyllä myös melkoisen viisas…)
* Vaavin kanssa hengailu on helpompaa ja siedettävämpää päivä päivältä, nyt kun vaavista alkaa tulla ihmismäisempi. Olemme palanneet pisteeseen jossa se aamukahvi on mahdollista juoda edes suhteellisen rauhassa, kun vaavi leikkii joko itsekseen tai koirien kanssa. Parasta.
* Vaavi ei edelleenkään nuku! Jatkuva yöheräily on se pahin hermoja kysyvä tekijä.
Seuraavaksi aletaan varmaan odotella puolentoistavuoden etappia.
