Seikkailua asuntoviidakossa
Meillä on periaatteessa ihan kiva koti, 86,5 neliötä kahdessa kerroksessa. Parveke, kaksi pihaa, sauna, kaksi wc:tä, kaksi makkaria, aula, olohuone ja keittiö. Kiva koti kahdelle, nimenomaan. Kolmannen asukin muutettua meille, on ollut pakko alkaa punnita joitakin asioita uusiksi ja miettiä, onko meidän oikeasti tarve muuttaa. Toimiihan tämä vielä kun neiti on 3 kuukautta vanha, mutta entäs sitten kun pitäisi saada oma huone? Makkarit ovat eri kerroksissa, aistin katastrofin jo tässä kohtaa. Lisäksi se toinen huone on minulla ompeluhuoneena tällä hetkellä, joten siellä on kaksi ompelukonetta, sovitusnukke, hyllyt täynnä neulelankoja, ompelulankoja, kankaita, kaavoja, jne. En siis tiedä, mihin ihmeeseen mahtuisin niiden kanssa! Puhumattakaan mieheni peleistä, jotka on survottu piiloon yhteen kaappiin. Emme siis kertakaikkiaan mahdu tämän tavaramäärän kanssa tähän asuntoon, vielä kun sitä neidillekin alkaa kertyä.
Se on muuten jännä, että silloin kun pitäisi harkita muuttoa edes puolitosissaan, oma asunto alkaa tuntua yllättävän kivalta. Tämä on alueella josta en haluaisi lähteä, pidän siitä että keittiöstä pääsee suoraan takapihalle ja mikä tärkeintä, täällä on vaatehuone! Kahdella ovella. Sen tarpeellisuutta en osaa korostaa liikaa. Alakerran makkarissa on lisäksi yksi seinällinen kaappeja, mutta näiden plus vaatehuoneen kanssa vaatteemme mahtuvat tänne juuri ja juuri. Miehellä taitaa olla yksi kaappi ja puolikas rekkikaapista. Että näin.
Toki välillä rivitaloasuminen tympäisee, vaikka onneksi naapurit ovat kuitenkin enimmäkseen mukavia. Tänään seinänaapuri toi meille omenapiirakan onnitteluna vauvasta, kunnon lähiöelämää. Joulun aikaan postilaatikossa oli luut koirille, voin siis suositella, jos asuntomme jossakin välissä oikeasti myyntiin päätyy. Pieni 14:sta asunnon taloyhtiö.
Olemme ennättäneet katsomaan vasta yhtä taloa, joka ei sitten kuitenkaan ollut ihan meille. Se olisikin ollut liian hyvä tuuri, sijainti oli loistava, kaikin puolin. Talo oli 80-luvulta ja siellä oli tehty aika paljon remonttia, mutta vasta kuntotarkastuspapereiden näkeminen paljasti, että tosiasiassa asunto on täysi susi, siihen olisi siis vaadittu todella isoa remppaa, että siinä pystyisi asumaan. Tulossa ainakin putkiremonttia, vettä kellarissa että homeenkin mahdollisuus on olemassa, että näin. Lisäksi säilytystila oli ongelma, asunto oli iso, mutta yhtä hallia ja aulaa! Yksi pienen pieni komero. Eli siis ei. Ainoat hyvät puolet sijainnin lisäksi olivat aivan ihana keittiö ja parvi, jonne olisin saanut miehen peleineen eristettyä.
Etsintä jatkukoon. Eilen selailin tarjontaa neidin nukkuessa ja löysimmekin pari vaihtoehtoa, joita voisi käydä katsomassa. Yksi talo kyllä hymyilytti, siinä olisi ollut kolme vaatehuonetta! Harmi että sijainti oli aivan hevonkuusessa, olisin voinut harkita.
Siispä, etsimään jotain missä on työtilaa minulle, tilaa mieheni harrastuksille, oma huone vaaville ja tilava keittiö. Sitten tietysti kun löytyy se unelmatalo, päästään siihen stressiin että oma täytyy saada myytyä, sitten toivoa ettei kukaan vedä taloa välistä ennen sitä, päästä sopuun hinnasta… siis oikeasti, miten kukaan saa ikinä muutettua, kun se tuntuu näin hankalalle! Isoja ja pelottavia asioita. Uskon kuitenkin että kaikki menee hyvin, kun löytyy se oikea talo, joka on tarkoitettu meille.
Siinäpä minulle kaipaamaani projektia, jos pitää alkaa jynssätä tätä asuntoa esittelykuntoon! Sisustus- ja kodinlaittovimmakin on ollut kova viime kesästä asti, nyt varsinkin kun on koko ajan kotona, olisi toivottavaa että täällä olisi viihtyisää. Sitten kun tuijottelee näitä seiniä päivät pitkät, alkaakin tehdä mieli uusia verhoja, uutta päiväpeittoa, ehkä jotain uusia sisustustyynyjä…
