Tough Viking
Nyt ollaan taas reissun päällä, tosin vain viikonloppu. Tällä kertaa vaavin jättäminen oli ehkä helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aavistuksen ikävää kuitenkin. Kyllähän se kaksi yötä sinällään tuntuu vähän pitkältä ajalta, kun toinen on vielä niin pieni. Hyvin on kuitenkin kuulema mennyt, mitä nyt kieltäydytty päikkäreistä viimeiseen asti ja muuta pientä.
Nähtävästi myös tarvitsen sen kaksi yötä, sillä ensimmäisenä tuntuu aina olevan uniongelmia! Se on vain jännä, kun on tottunut valvomaan. Viimekin yönä siis pyörin valveilla kolmesta neljään, kun en vain saanut unta. Ei siis väkisin, kerrankin kun saisi.
Lyhyempi visiitti ei kuitenkaan muutenkaan oikein nyt tullut kysymykseen, kun mieheni osallistui jo toista kertaa Tough Vikingiin, eli eräänlaiseen varsin haasteelliseen esteratakilpailuun, jossa esteiden lisäksi juostiin 10 kilometriä. Itse en voisi kuvitella ikinä tähän kisaan osallistuvani, vaikka itsensä haastaminen liikunnallisessa mielessä kyllä kiehtookin kamalasti. Osa esteistä olisi vain minulle kertakaikkiaan liian pelottavia koska korkean paikan kammo, tai sitten muuten vaan puhtaasti ällöjä. Kun en nyt vain kertakaikkiaan halua uida meressä syksyllä, tai ryömiä mudassa. Tuleehan siitä kuitenkin itsellekin hyvä fiilis, kun toisten treenaus on tuottanut tulosta ja pääsevät tavoitteisiinsa. Oli myös hauskaa kuunnella sivusta joidenkin naisten kommentteja esteistä, ”siis hyi ei kai meidän tartte mennä tosta”. Juuri tästä syystä jätän väliin!
Tough Viking on myös kuitenkin tapahtumana hauska, siellä on jotenkin porukka niin iloisella mielellä ja hyvä yhteishenki. Sinne menee siis ihan mielellään ihan vain hengaamaankin ja seuraamaan esteitä. Tänä vuonna keskityimme kaverin kanssa lähinnä kuvaamiseen ja muiden leikkimieliseen arvosteluun. Kyllähän sitä aina itse vetäisi nopeammin ja paremmin, jep. (Varsinkin kun juuri sanoin, etten voisi osallistua.)
Miehellä päätavoitteena oli päästä tänä vuonna 6 metriä korkea ramppi ylös ja se meni, onneksi! Nyt minun ei tarvitse kuunnella valitusta ja tuskailua seuraavaa vuotta, mieluummin sitä iloista hehkutusta. Viime vuonna jäi ihan todella pienestä kiinni, silloin esimerkiksi vesisade vaikutti asiaan ikävästi. Ihanaa kun nyt on sää suosinut koko viikonlopun, voi vielä hetken kuvitella että on melkein kesä!
Täytyy kyllä sanoa että vaikka onkin kiva olla välillä kotiympyröistä poissa, mitenkään rentouttava viikonloppu ei ehkä ole ollut, koko ajan yhtä hujellusta paikasta toiseen. Toisaalta onpahan puuhaa, enkä jouda shoppailemaan niin paljon, mikä on ehkä näin hoitovapaalle jäädessä pelkästään hyvä juttu! On myös ollut ihan loistavaa nähdä niin paljon tuttuja, varsinkin sellaisia joihin ei valitettavasti kovin usein törmää. No okei, sain pyörittyä siellä kaupoissakin ihan riittävästi, että sain tämän hillityn shoppailun himoni nyt hetkeksi tyydytettyä.
Ja hei, ilta oli melko villi, vietin sen esimerkiksi LEIKKIPUISTOSSA! Minä. Olen ”lomalla” ja menen leikkipuistoon. Tähän on tultu. Siellä oli vielä paljon mielestäni todella ärsyttäviä lapsia ja olin silti melkoisen nätisti. Olen oppinut jotenkin tykkäämään kavereiden lapsista oman myötä, mutta enpä niistä vieraista välitä edelleenkään. Tapasin yhden kaverin kouluajoilta ja hänellä on siis 6 kuukautta omaani vanhempi taapero. Tämä kaveri onkin ollut aivan korvaamaton apu kaikissa ”öö, mites nyt toimitaan” hämmennyksissä, kun kaikki asiat on vielä niin tuoreessa muistissa!
Toivottavasti siis vielä yksi hyvä yö edessä, että jaksaa taas. Viime vuonna tätä reissua sai viettää hieman haikeissa fiiliksissä, kun tiesi että se on viimeinen ennen kuin vaavi syntyy. Tiedossa oli siis kotona turotusta siihen asti että pitäisi hoitaa joku pelottava synnytys, jonka jälkeen kaikki muuttuu. Vähän kivempaa on kieltämättä ollut nyt.