Viikko vauva-arkea: torstai
Voi tätä kiukkua ja ärsytystä! No en mennyt salille tänään, en. Olo ei ole pahentunut, mutta ei kyllä parantunutkaan. Kurkkua kaihertaa ja siihen ei oikein auta mikään, ei buranat, ei sitruunat. Se vain on. Toki mielessä käväisee pelko että kohta iskee joku hirveä tauti, mutta todennäköisesti tämä on sama mikä miehelläni viime viikolla, eli pari päivää hassun tuntuinen kurkku, pari päivää nuhaa. Eli nyt pitäisi vain malttaa mielensä, salille ehtii myös ensi viikolla. Mutta suututtaa! Tiedättekö sen turhautumisen, kun on juuri saanut uuden ohjelman, se tuntuu tehokkaalta ja olisi vain niin hirveän kamala into mennä. Harmittaa niin paljon että tekisi mieli vetää vaavin kanssa itkuraivarit lattialla. Tyydyn nyt sitten ilmeisesti tekemään kotosalla ohjelmasta paria liikettä, toinen lähinnä auttaa venyvyyteen, toinen treenaa vatsaa hengitysharjoitusten kautta. Ne on nimittäin minulle aina vähän haasteellisia, kun pitää miettiä milloin hengitettiin sisään, mitä tehdään samalla, sitten pitäisi vielä muistaa hengittää ja silleen. Onneksi minulla ei sentään ole raskauskiloja pudotettavana, muuten nupin sekoaminen olisi taattu. Mutta kun kaikkimullehetinyt asenne vaatii ne saliohjelman lupaamat lihakset NYT heti.
Kun kerran olo on muuten ihan hyvä, taidan sitten alkaa vaikka läpikäydä vaatekaappeja. Nimenomaan kaappeja, aloitetaan pienestä. Vaatehuoneeseen en uskalla vielä edes mennä. Kevätsiivousvimma kannattaa käyttää aina hyväksi ja heittää ylimääräistä tavaraa pois. Nyt kun on koko ajan kotosalla, niin tekisi tosiaankin mieli pistää kotia uusiksi! Vaavi on nähtävästi ihastunut olohuoneen turkooseihin Kelohonka-verhoihin, niille on kiva jutella ja niitä on kiva tuijotella. Minä kun niin pyörittelin mielessäni että olisipa kiva laittaa vaaville violetti huone, mutta turkoosiko siitä nyt pitääkin tehdä. Ehkäpä neiti on tullut äitiinsä väriasioissa ja luontainen värisilmä löytyy jo.
Päivä olikin lopulta melkoisen kiireinen ja minunhan piti levätä. Vaavi oli taas aika kiukkuinen iltapäivästä, joten onneksi kummitäti tuli hoitoavuksi, että sain siinä ruoan laiton lomassa tehtyä puhelinhaastattelun, liittyen tähän: http://www.lily.fi/blogit/milf-journal/varianalyysipaiva.
Sitten pitikin jo rientää vaavin neuvolaan, jossa annettiin tänään ensimmäiset oikeat rokotteet. Huutohan siinä tuli ja ihan pahaa teki, itse kun pelkään rokotuksia kamalasti. Onneksi mies oli mukana ja vaavi sai istuskella isän sylissä toimenpiteen ajan. Muuten kaikki oli ok, pituutta oli 62cm ja painoa 6,2 kg. Tosin epäilen että pituutta on enemmän, 62 sentin vaatteet alkavat nimittäin olla pituudesta pieniä. Neuvolan täti sanoi samaa, ei saanut mittaa ihan luotettavasti, kun vaavilla oli kamala raivokohtaus meneillään. Ihanaa kun on kasvettu sen verran, että saatiin jo ohjelappusia soseista ja muuta. Usko on kova, että kyllä se vielä tästä helpottaa!
Sittenpä vielä vaaavin kummisetä kävi kylillä, joten nyt loppuillan aionkin vain olla ihan tööt ja lepäillä, että pääsisin taas sinne urheilemaan! Ainakin tällä hetkellä täällä ollaan rokotuksista huolimatta vielä iloisia ja rauhallisia, toivottavasti ei muutu yöksi.
Vietän siis iltaa sohvalla ja tuumailen, että mitähän jännää sitä äitiyslomalla keksisi. Jotain projektia olen nyt vailla…