”Vuoden synkin viikonloppu”
Kuva: Sini Kilpeläinen
Blogi on ollut taas hetken hissukseen, koska minä olin larppaamassa! Kyseessä oli tällä kertaa Rihmasto niminen liveroolipeli, jota kuvattiin ”tarinaksi kahdesta toisilleen tuntemattomasta maailmasta ja lähestyvästä vihollisesta”. Tämähän vaati minulta sitten erinäisiä toimenpiteitä, kuten kaikkea rouvamaista puuhaa askartelusta ompeluun.
Pitkästä aikaa pääsin pelaamaan kunnollista fantasiaotusta, joka vaati asulta vähän enemmän panostusta. Tähän elämäntilanteeseen tällainen projekti kyllä tuli kuin tilauksesta! Oli ihan mahtavaa päästä taas kunnolla tekemään. Ensin askartelin sarvet ystäväni avustuksella. Ei meinannut alkuun ymmärrys riittää miten foliosta ja kertakäyttömukeista sellaiset muotoutuu, mutta siitäpä ne vain rakentuivat.
Isompi haaste oli kiinnittää sarvet ohueen mustaan hiuspantaan, olin varma että ei onnistu. Ystäväni jälleen vakuutteli että juujuu, ompelua ja teippiä vaan ja kappas… siihen ne vain jymähtivät. Ensin ompelin, sitten teippasin. Käytin jotakin mustaa raksahommiin sopivaa saumausteippiä, kylläpä jymähti. Yllättävää kyllä hökötys pysyi vielä ongelmitta päässä, en käyttänyt pinnejä tai mitään, ainoastaan pannan avulla.
Hahmoni oli noita, joten luonnollisesti tarvitsin myös sauvan. Sopiva karahka löytyi talon liepeiltä, josta rakennustyömaan tieltä on kaadettu paljon puita. Kiinnitin sauvaan ledvalolankaa, sekä koristeita, että patterit ja itse langan sai kätevästi piiloon. Nyt tuo oksa muuten toimii olohuoneen nurkassa joulukoristeena… kivan tunnelmallinen!
Sain asun kyhättyä kokoon perjantai-iltana, enkä jaksanut odottaa että pääsen maskien kimppuun. Näytti mielestäni niin kivalta jo ilman meikkiäkin! Maskeerauksia en koskaan harjoittele, koska niistä harvoin tulee täsmälleen samanlaisia, eikä koskaan tiedä minkä mahtavan idean saa tehdessä. Selailin ennen aloitusta Pinterestistä muutamia dryadihenkisiä meikkejä ja ei kun toimeen.
Lisäsin viime hetken mielijohteesta sarviin vielä reilusti koristeita ja mietin, että kuinkahan käy. Päässä pysyivät. Alla vertauksena kuva pelipäivästä ja valmiista hahmosta, maskin ja laitetun tukan kanssa. Olin oikeasti vihreämpi kasvoiltani, mutta kamera syö osan siitä pois.
Larppi pelattiin Outokummun vahoissa kaivoksissa, joissa en ollut koskaan käynyt. Varsinainen elämys siis! Muutenkin hyvin elokuvamaiset olosuhteet, ihmisillä oli niin uskomattoman hienoja asuja, sekä tietenkin kaikki valot ja äänitehosteet, sekä lavasteet. Meille oli rakennettu kaksi maailmaa kaivoksiin. Larppia mainostettiin ”vuoden synkimpänä viikonloppuna” pelin teemojen takia, mutta sepäs olikin yksi vuoden parhaista.
Viime viikko meni askarrellessa, tämä viikko toipuessa. Intensiivisen kokemuksen jälkeen riuhtaisu takaisin normaaliin arkeen voi olla hyvinkin ikävä, mutta toisaalta näistä saa voimaa ja jaksamista pitkäksi aikaa.
Kuva: Sini Kilpeläinen
Kuva: Sini Kilpeläinen
Kuva: Sini Kilpeläinen