Vyöhyketerapiaa
Meidän vaavimme on ollut välillä ”hieman” haasteellinen. Koliikkia ei onneksi tullut, mutta neiti on kyllä useasti vatsavaivojen takia huutanut kuin pieni porkkana. (Koetan korvata sen toisen p:llä alkavan -kele sanan porkkanalla, ettei se nyt vain olisi neidin ensimmäinen sana.) Vaikea sanoa mistä ne ongelmat johtuvat, kun saa sekä omaa maitoa että korviketta. Eikä noihin toisaalta ole esimerkiksi neuvolassa ottauduttu millään lailla, ilmeisesti sen verran tavallisia. Oikeastaan ainoa mitä kokeilimme oli Rela-tipat, mutta ne vain tuntuvat pahentavan asiaa. Päätimme sitten kokeilla myös vyöhyketerapiaa.
Sinänsä jännä, että mieheni oli tästä enemmän innoissaan ja minä suhtauduin pessimistisesti, yleensä meillä menee tällaisten juttujen kanssa todellakin toisinpäin. Olin kuitenkin valmis kokeilemaan, kaikkien iltahuutojen kanssa. Ensimmäisen kerran otimme kyllä todella huonoon aikaan, juuri samalla viikolla kun kastajaiset olivat, eli se hoitopäivähän sitten meni sitä myöten reisille. Terapeutti tuli kotiin ja hoiti ensin vauvan, näyttäen samalla mitä voi tehdä itsekin. Sehän tässä olisi siis ideana, että hoidosta otettaisiin rutiinit vauvalle. Vauvan jälkeen myös minä sain osani vyöhyketerapiasta, myös että helpommin ymmärrän mitä pisteitä oikein käsiteltiin.
Terapeutti oli todella rauhoittava ja kyllähän siitä tuli rento olo. Vauva nukkui rauhallisesti muutaman tunnin hoidon jälkeen, mutta sitten helvetti pääsi irti. Se huuto oli jotakin aivan kamalaa ja sille ei kertakaikkiaan tullut loppua. Pieni hiljainen hetki oli juuri kun mies tuli töistä, täräyttäen kommentin ”onpa rauhallinen nyt”. Väärät sanat väärään tilanteeseen, hyvä etten heittänyt jollakin. Tottakai ilta oli vielä sellainen, että miehelläni oli menoa ja olin yksin vauvan kanssa. Se oli sitten sitä että vauva itki, tai anteeksi, rääkyi, myös minä itkin väsymystäni. Oma vyöhyketerapiakokeilu yhdistettynä tuohon, todella huono idea. Silloin kyllä kirosin kaikki vaihtoehtohoidot sanonko minne, vaikka yleensä niihin uskonkin. Illan googlettelu paljasti, että monella on ensin pahentunut, ennen kuin paranee. Olisi voinut toki selvittää asian ennakkoon, mutta meidän tyylimme vanhempina on ollut hyväksi havaittu yrityksen ja erehdyksen kautta!
En tiedä, vähenivätkö vatsavaivat mitenkään merkittävästi. Ajattelimme antaa kyllä hoidolle vielä uuden mahdollisuuden, kun yksi kertahan ei aina välttämättä todellakaan riitä. Kastajaisten jälkeen tapahtui kyllä sellainen muutos, että vaavimme alkoi yhtäkkiä vetää aivan loistavia yöunia! Menee nukkumaan kymmenen maissa illalla, herää syömään noin kolmelta, sitten noin seitsemältä ja hyvällä tuurilla nukkuu vielä kymmeneen. En valita! Helpottaa, kun saa itsekin kunnon unet. En sitten tiedä vaikuttiko tuohon muutokseen hoito, vai nimen saaminen, heh.
Uuden ajan sopiminen meni meillä tammikuun puolelle, olin kastajaisten järjestämisestä niin väsynyt, ettei ollut puhettakaan miettiä muuta, joulun, uudenvuoden ja synttäreiden sattuessa kaiken yhteen läjään. Tällä kertaa olin valveutunut ja sovin ajan iltapäivälle, niin että mieskin olisi lähipäivät töiden jälkeen kotona.
Toisella kerralla minua ei hoidettu, koska olin edelleen flunssainen ja lämpöäkin nosti välillä. Vaavi suhtautui hoitoon vaihtelevasti, välillä itkeskeli, välillä rauhoittui. Hoitopäivä meni rauhallisemmin kuin edellisellä kerralla ja mikä tärkeintä, vaavin vatsa lähti toimimaan, oli nimittäin jo kolmas päivä edellisestä kerrasta ja reppanalla tuskat sen mukaiset. Eli siis vatsa lähti pelittämään mikä on hieno juttu, mutta seuraavana päivänä meillä oli kiukkuinen vauva, siis oikeasti kiukkuinen. Silloin se ei ole mitään normaalia itkua ja kitinää, vaan jotakin aivan järkyttävää rääkymistä. Onneksi tällä kertaa oli hoitoapua, nyt mieskin sitten ymmärsi, miksi saatoin olla aavistuksen pahalla tuulella edellisellä kerralla.
Yö meni sentään hyvin, mutta kyllä nämä ”terapiat” nyt oli meidän vaavin osalta tässä. Nyt jopa mieskin on samaa mieltä, kun oli tätä showta todistamassa. Voi olla että hyödyt näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä, tai sitten hoitokertoja pitäisi olla reilusti enemmän, en tiedä. En tuomitse, olen sitä mieltä että voi auttaa ja auttoihan se meilläkin, ainakin tuon vatsan kanssa. Meidän vaavimme nyt näköjään vaan reagoi tähän niin voimakkaasti, etten halua pitää sitä enää testikappaleena. Nyt meillä on jonkin verran tietoa näistä hierottavista pisteistä, joten jatkamme kotona tarpeen mukaan. Lisäksi odotamme, että pääsemme syömään myös kiinteitä ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että se lopulta helpottaisi mahavaivoja.