Vähän vegempi syksy

Myönnetään, söin lähes koko kesän pizzaa ja Mäkkärin ranskalaisia. Edellämainittuja siis vapaa-ajalla, töissä mä söin pullaa, croissantteja, juustoa, mitä nyt aamiaiskokkina keksii. Ihmettelen edelleen, että miten helvetissä mä painan alle tonnin.

Kesä kuitenkin vaihtui syksyyn yhdessä hujauksessa ja kuukausipalkka opintotukeen. Roskaruoat jäi pois. Kokkasin kotona nyhtistä, ratatouillea sekä erilaisia wokkeja oumpheineni ja porkkanoineni. Suurin innostuksen lähde oli uteliaisuus ja hyvänä kakkosena Netflixin elintarviketeollisuudesta kertovat dokumentit, tietäjät tietää.

Oli ilo huomata, miten helppoa on tehdä hyvää ja ravitsevaa kasvisruokaa joka maistui niin mulle, kuin poikaystävällekin! Innostuttiin ihan satasella ja ollaan tehty niin vegaanisia muffinseja, pizzoja, donitseja kuin hamppareitakin syksyn aikana. Broilerit vaihtui tofuihin ja papuihin, jogurtit sai väistää Alpron mantelijugun tieltä. Kahvin sekaan oon jo kauan heittänyt Alpron soijajuomaa, ihan jo senkin takia, että se on ihan helvetin hyvää. Ruoan tekemisestä on tullut kivaa ja siihen on tullut erilainen, utelias ote uusien ja jännittävien raaka-aineiden sekä makujen myötä. 

Kasvipohjainen (ainakin 80 % kasvipohjainen) ruokavalio hiipi elämään ihan yllättäen Netflixin dokkareista ja Facebookin vegaaniryhmistä. Joinain iltoina huomaan, että ei hitsi, koko päivä hujahti ilman mitään eläinperäistä. Oon monta kertaa harkinnut jättäväni kaikki eläinperäiset pois ruokavaliosta, mutta toistaiseksi se tuntuu vähän vieraalta viedä omat jouluruoat porukoille tai jättää tarjottu ei-vegaaninen viinilasillinen juomatta. Toisaalta, aika pientä vaivannäköä kestävämpien ja parempien valintojen puolesta. Joka ikinen päivä lihan, maitotuotteiden tai vastaavien syöminen tuntuu eilistä pahemmalta. Niiden tuotanto vaatii niin paljon, liikaa eläimiltä. Se onkin yksi syy, miksi pääosin kasvipohjainen ruokavalio on tullut ainakin mun elämään jäädäkseen. En vielä kuitenkaan tiedä, tulenko koskaan olemaan täysin vegaani. Se nähdään myöhemmin.

Nyt on kuitenkin hyvä näin.

Ps. kuva liittyy, tein ekat falafelini tänään!

falafelit made by me

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Liikunta

Sir, when a man is tired of London, he is tired of life

Mustat, arvokkaat taksit. Kolea sää. Valtava Zara. Kohteliaat ihmiset. Kaksikerroksiset bussit.

LONTOO.

Juttelin Snapchatissa lapsuudenkaverini Marian kanssa ja todettiin, että nyt jos koskaan on nähtävä pitkästä aikaa. Maria oli hiljattain muuttanut Lontooseen opiskelemaan ja mä olin suunnitellut kaupunkilomaa. Maria asuu Lontoossa portugalilaisen tyttöystävänsä sekä kahden espanjalaisen kämppiksen kanssa. Voisinkohan majoittua heillä loman ajan? Tottakai. Ei kun lomaa töistä ja nokka kohti Lontoota.

Sää oli luonnollisesti pilvinen saavuttuani kaupunkiin. Paniikkikin oli aikamoinen, olin Victorian asemalla ilman internet-yhteytttä. Suurena selvitytyjänä löysin kuitenkin Lushin liikkeeseen, jossa wifin turvin spämmäsin Marialle viestiä. Vartin kuluttua, luojan kiitos, löydettiinkin toisemme. Kellokin oli jo suhteellisen paljon, joten haettuamme lähiraflasta ruokaa siirryttiin suosiolla porukan kämpille ja nukkumaan. Parin oluen ja viime vuosien juorujen vaihtamisen jälkeen, luonnollisesti.

taksi, iso-britannia, lontoo, maisemakuvaus, london, blog, travelling, photography

Heräsin aamuseitsemältä talon villeimmän asukkaan, labradorinnoutaja Kylon, tuijotukseen. Huitaisin aamiaiseksi toisen espanjalaiskämppiksen tekemän Nutellalla kuorrutetun paahtoleivän ja kahvin mustana. Leivän päällä oli valehtelematta varmaan purkillinen Nutellaa. Mutta ennemmin överit ku vajarit?

Muiden lähtiessä töihin mä lähdin kohti Oxford Streetin shoppailutaivasta. Menin syömään päivän toisen aamiaisen kadulta löytyneeseen ravintolaan ja lueskelin samalla brittiläisiä sanomalehtiä. Yllätyin, miten rentoa oli hengailla täysin vieraassa paikassa ja vielä ilman nettiyhteyttä. Aamiaisen jälkeen löysin toinen toistaan mielenkiintoisempia vaatelikkeitä kadun varrelta. Mun mielestä kaikkein ihaninta on haahuilla yksin kaupoilla ja tänäänkin sain helposti kulumaan yhdeksän tuntia ja puoli budjettia Oxford Streetille.

bussi, punainen, lontoo, red buss, london, photograhy, blog, travelling,

 Seuraavana päivänä Marialla olikin vapaapäivä ja lähdimme, jälleen kerran, Nutellaa tursuavan aamiaisleivän jälkeen kaupungille. Täydellisen ja pakollisen nähtävyyskierroksen jälkeen mentiin mahat kurnien China Towniin syömään. Suomalaiset kanssapihistelijäni varmasti ymmärtävät, miten täynnä olin sen ”kokorahanedestä”- mässäilyn jälkeen. Tästäkin huolimatta oli pakko saada jälkkäriksi bubblewrap wafflet. Ei taidettu olla ainoat, joilla oli sama jälkiruoka mielessä, koska jonotettiin kevyet 40 minuuttia. Oliko sen arvoista? Oli. Satoja grammoja kuplamuovin muotoiseen vohveliin käärittyjä vapaavalintaisia jäätelöitä ja erilaisia täytteitä. Silkkaa makujen, ja jälleen kerran, Nutellan juhlaa. Ähkyssä tajuttiin, kuinka Lontoon visiittini viimeinen kokonainen päivä oli kääntynyt jälleen illaksi ja pienen kaupunkikieroksen jälkeen palattiin taas kämpille lepäilemään.

bubblewrap waffle nutella ice cream lontoo london phtography nails

 

Lähtöpäivän aamu alkoikin pisin kämppää leviteltyjen kamojen hätäiselllä keräilyllä ja pakkaamisella. Tämän lisäksi uusi päivä toivotettiin tuttuun tapaan tervetulleeksi Nutellalla voidellun paahtoleivän ja pikimustan kahvikupposen kera. Kiitos edellispäivän armottoman shoppailun, sain kerrostaa paritkin asukokonaisuudet päälleni, jotta sain laukkujen vetoketjut kiinni. Mutta kerrankin näin, ei tullut lentokoneessa vilu. Paluumatka sujui muutenkin mainiosti. Parin yön patjalla makoilun jälkeen oli ihanaa päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan. Mukaan matkalta tarttui lukuisat hillittömät muistot, ihanan ysäri farkkutakki ja taas liikaa huppareita. Ymmärsin myös, kuinka seuraavan Lontooseen kohdistuvan matkani tulee olla ainakin viikon verran pidempi, nähtävää ja koettavaa on vain niin paljon. Aika loppui ihan kesken, vaikka nähtyä tuli ties mitä.

Ensi kertaan, Lontoo!

Milla

Kulttuuri Matkat Suosittelen