On loistavaa, jos ensitreffeillä seuralainen on puhelias. Näin vältytään hienosti kiusalliselta hiljaisuudelta. Olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista olla kiinnostunut tutustumaan seuralaiseensa, eikä pitää luentoa vain itsestään ja kaikesta hauskasta jota elämässä on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Olisi hienoa, jos pystyisi osoittamaan aitoa kiinnostusta siihen mitä toinen sanoo, varsinkin jos tämä on jo kuunnellut yli puoli tuntia kiinnostunut hymy kasvoillaan selostuksiasi.

Mutta jotkut vain rakastavat itsestään puhumista!

Tuntuu, kuin viereisissä pöydissä istuvat vilkuilisivat minua säälivä hymy kasvoillaan. Olenhan istunut jo yli tunnin kuunnellen kun yli 30-vuotias mies kertoo ryyppyreissuistaan, matkoistaan, omasta tutkimusaiheestaan. Enkä minä ole hiljainen tai ujo, en todellakaan. Yleensähän minä johdatan treffeillä keskustelua, mukavaa vaihteluahan tämä on.

Välillä mainitsen itsestäni väliin jonkun kommentin joka liittyi hänen luennoimaansa aiheeseen. Hän tokaisee kummastunut ilme kasvoillaan ”Aha” ja kääntää taas keskustelun häneen itseensä. Hyväksyn tilanteen ja vedän treffit loppuun saakka, mies halaa erotessamme.

Ehkä hän ei vain ollut kiinnostunut minusta ja siksi puhui vain itsestään.

Kotiin päästyäni saan mieheltä viestejä, joissa hän kertoo haluavansa tavata uudestaan, olin hänen mielestä kaunis ja hyväkroppainen ja juttu luisti mukavasti. Toki juttu luisti, mutta vuorovaikutuksellinen keskustelu ei. Yllätyin, että hän ajatteli näin. Onkohan hänellä kenties vähemmän jännittävissä tilanteissa paremmat vuorovaikutustaidot?

Mies, osoita treffeillä olevasi kiinnostunut seuralaisestasi ja hänen asioistaan. On suotavaa toki kertoa itsestäänkin asioita jopa odottamatta kysymyksiä, mutta vältä yllämainittua tilannetta jos olet puhelias.