Mä oon niin dieetillä!

3 viikkoa enää jäljellä. Voin sanoa, että pari viimestä viikkoa on käyty aika hitaalla. Painoa on tällä hetkellä tippunut jo noin 10 kiloa! Oon ihan mini. Mutta nyt on taas kunnon motivaatio lähteä takomaan lihaa dieetin jälkeen.

Toissapäivänä vedin hiilaritankkauksen. Meni leipää, hedelmiä, riisipuuroa, riisiä, riisikakkuja ja kauan odotettua banaania! No, jäätävä nälkähän siitä jäi. Paino ei noussut, eli valkun mukaan tankkaus meni justiinsa niin kuin piti. Mutta ah kun teki hyvää päälle. Eilinen treeni ei vielä kulkenut, mutta tänään selkätreeni lähti sujumaan oikein urakalla. Kävin vieraissa P&P Fitneksellä, jossa aikoinaan aloitin salihommat. Sinne ajattelin palata juhannuksen jälkeen. Reisilaite sieltä huutelikin jo kutsuvasti.

                                                                                       Peto on irti

Ensi viikolle olisi sitten tiedossa Islannin reissu ja lepoviikko salilta. Sain suunnitella itse sinne ruokalistaa, ja reissussahan ei niin viimeisen päälle tarvi syödä. Listalle meni heti rahka, koska sitä pitää kuulemma Islannissa maistaa 😉 Ja tietenkin laitoin banaania sinne myös.

                                                                                        Näissä maisemissa ensi viikolla <3 Can`t wait!

Lopetan sopivasti valvomiset tiistaiaamuna ja keskiviikkona olisi sitten lähtö. Varattiin huoneistohotelli ihan keskustasta, niin saadaan itse kokkailla ja rahaa säästyy. Siitä sitten tulossa omaa blogipäivitystä :)

Vedettiin viime viikolla valmentajan kanssa jalkatreeni ja juteltiin tulevaisuuden suunnitelmista. Vielä paiskotaan lihaa ensi vuosi ja sitten katsotaan, josko rupeaisi olemaan kisakunnossa. Dieetin jälkeen aloitetaan reverse-dieetti, jonka aikana nälkä voi olla jäätävä. Annetaan kropan palautua hiljalleen. Kuten aiemmin sanoin, nyt on kova halu taas kasvattaa lihasta. On pienenäkin olo ihan kivaa, mutta alan jo kaipaamaan sitä aikaa kun treenit kulkivat hyvin ja sarjapainoissa tuli tulosta.

Joku on kysynyt mikä dieetillä on ollut vaikeinta. Minulla ei vaikeinta ole ollut tarkat ruokailut ja treenit. Eikä nälän tunne. Olen oikeasti tykännyt olla dieetillä, sillä olen todella motivoitunut ja teen asiat kunnolla loppuun. Enkä halua tehdä tätä projektia sinne päin. Ja tulihan tämä kiristely sopivasti ennen kesää. Vaikeinta on ehkä ollut selittäminen ihmisille, miksi teen tätä ja miksi esimerkiksi nukkuminen kuulostaa houkuttelevammalta kuin iltamenot. ”Isompana” ollessa kuulin kommentteja, ja kaikki eivät olleet positiivissävytteisiä. Nyt 10 kiloa pienempänä olen kuullut myös negatiivisia kommentteja. Negatiivisia kommentteja kuulin myös silloin, kun en treenannut. En anna niiden häiritä, koska itsellenihän tätä teen.Ja todennäköisesti kisakunnossa (ja toivon todella että pääsen siihen joskus) tulen kuulemaan erilaisilta tahoilta kommentteja. Mutta itsehän olen lajini valinnut. Tässä lajissa saa olla hyvä itsetunto, koska sen varaan on turha laskea, että negatiivista palautetta saattaa saada vain kisatuomareilta. Ja täytyy osata olla kriittinen myös omaa kuntoa kohtaan, mutta samalla täytyy osata antaa armoa ja olla tyytyväinen sen hetkiseen kehitykseen. On ollut todella mielenkiintoista nähdä, miten lähipiiri on suhtautunut tähän lajiin. Suurin osa on kuitenkin suhtautunut kannustavasti ja olen saanut paljon tsemppiä ja tukea <3 Kiitos!
Ja tästä tulikin mieleen! Saa ottaa ihan rohkeasti yhteyttä, esimerkiksi jos yhteistreenit kiinnostavat :) Treenikavereita ei voi olla koskaan liikaa. Ja aina on kivaa, kun saa tutustua samanhenkisiin ihmisiin.

Mukavaa kesää kaikille! Muistakaa syödä jätskiä minunkin puolesta ;)