Motivaatio is back!

Siitä onkin taas vaihteeksi sata vuotta aikaa kun postailin viimeksi. Onhan tässä sattunut ja tapahtunut kaikenlaisia mainitsemisen arvoisia sekä ei niin- mainitsemisen arvoisia asioita. 

Tosiaan Vaasassa asumista takana nyt noin 5 kk. Parin kuukauden jälkeen muutosta tuli pieni shokki siitä, mihin oikein tuli lähdettyä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että se on ihan normaalia, ja ajan kanssa tähänkin paikkaan tottuu. Toivottavasti. No ei, nyt pikkuhiljaa alkuhuuman jälkeen alkaa tajuamaan (ja kyllä, uskallan sanoa sen ääneen) minkälainen käpykylä tämä Vaasa on 😀 Positiivista on se, että paikasta x paikkaan x pääsee suhteellisen nopeasti. Lisäksi edellisessä postauksessa kerroin tästä asuinalueestamme, joka on aivan huikean kaunis. Ja parempaa salia voi vaan hakea <3 Ja vaikka ihmiset valittavat, että Vaasassa hoidetaan huonosti työnpuoleiset asiat, voin kertoa että tämä on luksusta verrattuna Turussa työskentelyyn. Lisäksi minulla on aivan huippu työporukka. Tavallaan harmittaa, kun siirryn muihin tehtäviin poliklinikalle (mutta jee, päivätyö!). Jos Turku tuntui liian pieneltä 6 vuoden jälkeen, rupeaa tämä Vaasa tuntumaan pieneltä 5 kuukauden jälkeen. Kesää siis odotellessa, ehkäpä tämä kaupunkin herää silloin henkiin? Loppusyksy ainakin oli kaunis.

Onneksi tuli tosiaan tuo ajokortti hankittua, muuten olisi mennyt hermo satoja kertoja. Täällähän ei nimittäin bussit sitten kulje samalla tavalla kuin esim. Turussa tai Helsingissä. Nyt kun kevätkin lähenee, on mukavampi ajella. 

 

17028905_10211251024688061_1371306400_n.jpg

 

Helsingissä valmentajan luona kulkeminen on sujunut vaivatta. Ollaan vähän suunniteltu, että tähdätään vuoden 2018 Fitness Classiciin, jossa kisaisin beginners-sarjassa. Kisadieettiä pukkaisi siis syksymmällä. Nyt nostetaan rautaa ja syödään. Salla antoi minulle vapaat kädet suunnitella oma treeniohjelma (onneksi Ville osaa). Ensi viikolla testataan siis kaksijakoista ohjelmaa teemaviikkoineen; pudotukset, Rest Pauset yms. mukaan lukien. Olen saanu pidettyä itseni aika hyvässä offikunnossa, joten näillä mennään siihen saakka. Seuraavaksi projektina ovat käsien kasvatus, alkaa meinaan näyttämään hassulta kun selkä ja olkapäät levenevät ja kädet pysyvät pieneninä 😀 Olen alkanut haaveilemaan jo kisalookista; haluan ehdottomasti vihreät biksut joissa on paljon hopeista blingiä, joku undercut-tyylinen leikkaus hiuksiin ja iso muhkea letti/kiharakasa pidennyksillä <3 Kävin myös Seinäjoella Alonan poseeraustunneilla, oli ihan mahtavaa ja sain niin paljon uusia oppeja! Alonan opetustyyli oli muutenkin sellainen joka minuun upposi; sanotaan asiat suoraan, tiukasti ja hyvällä huumorilla. Aion todellakin hioa esiintymisen tiptop-kuntoon ja aloittaa sen harjoittelun ajoissa!

 

17077951_10211251027648135_1358818565_n.jpg

 

Muutama kuukausi muuton jälkeen alkoi motivaatio sitte laskea. Mietin jo erilaisia vaihtoehtoja, mitä voisin alkaa harrastamaan salitreenin ohella tai jopa tilalle. Jotain sosiaalista, sellaista missä vaaditaan voimaa yms… Pyörittelin eri vaihtoehtoja päässäni, ja lopulta laitoin Sallallekin viestiä että nyt on pakko tehdä hetki jotain ihan muuta ja hakea innostusta muualta. Plussaa olisi, jos ei tarvisi yksin treenailla. Sallakin kannatti ajatusta, sillä onhan tässä jo kauan tultu puurrettua salin parissa joten vaihtelu voisi tehdä hyvää. Salille menokin jo yksinkertaisesti rupesi tökkimään, mikä ei ollut yhtään hauskaa. Treenit olivat sitä, että menin tekemään sen mikä oli pakko ja lähdin kotiin nopeasti. Aloin jo epäilemään, haluanko kisata ollenkaan.

Löysin itseni jollain pyhällä voimalla BJJ-salilta. Treenit olivat alusta saakka erittäin rankkoja, mutta hauskoja. Aina oppi jotain uutta. Muutaman viikon jälkeen jotain tapahtui. Paini rupesi yksinkertaisesti tökkimään. Tuli taas hinku treenata ja panostaa salihommiin. Painitreenit rupesivat haittamaan salitreenejä, ja olo oli jotenkin väsynyt koko ajan. Varmasti liikaa treeniä siis. Lisäksi tuntui, että joku paikka oli p*skana koko ajan, olkapää, kylki yms. Mustelmat olivat ihan järkyttävän näköisiä, ja minulle joka tykkään käyttään kivoja vaatteita ahdisti käyttää t-paitoja ja salilla toppeja. Ja pakko vain sanoa, että minulle ei sovi harrastus, jossa pitää olla jossain tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Mutta ilmeisesti motivaation takaisin saanti vaati sen, että kävin välillä ”vieraissa”, sillä nyt treenit taas kulkevat ja ajatukset ovat 100% tulevissa kisoissa. Haluan nyt panostaa niihin aivan täysillä, enkä sekoittaa muita lajeja tähän soppaan. Niitä ehtii sitten harrastaa kisojen jälkeen. Jotain toiminnallista treeniä ajattelin aloitella kisadiettillä, mutta sen näkee sitten, miten sen saa sovitettua mukaan. Tässä kaikessa sekasotkussa korostuu valmentaja, joka osaa kannustaa ja tsempata oikeaan suuntaan ja palauttaa motivaation <3

P.S Vuosi 2018 on siinä mielessä myös huikea, sillä menemme silloin naimisiin. Pieni stressi on jo hääpuvun kanssa, kun ei todellakaan tiedä minkä kokoinen kisojen jälkeen tulee olemaan…:D En paljasta kovin yksityiskohtaisesti, mitä ollaan suunniteltu, sillä se saa olla suurimmalle osalle yllätys 🙂 Ruokaa, musiikkia, tärkeitä ihmisiä ja hauskanpitoa tulee olemaan paljon <3 Ja ei tämä Vaasa niin paha paikka olekaan.

17078378_10211251034728312_1459749620_n.jpg

Tällainen karvakaveri otettiin meille jouluna

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *