Kuva 1: 12/2014 51kg                 Kuva 2: 12/2015 61kg

​Aloitan ensimmäisen postaukseni kuvalla, koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kerronpa ensin vähän taustastani niin ymmärrätte miten päädyin tuohon jälkimmäiseen kuvaan pullistelemaan ;).Olen siis harrastanut paljon erilaisia urheilulajeja telinevoimistelusta Crossfitiin. Telinevoimistelun lopetin ennen lukioikää, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ollut ja en oikein pärjännyt kisoissa, koska aloitin voimistelun liian vanhana. Näen vieläkin märkiä päiväunia voimistelusta, ehkä joskus vielä! Lukiossa ei pahemmin tullut harrastettua mitään liikuntaa, silloin tällöin jotain satunnaista jumpan tynkää muttei mitään tavotteellista. Lukion jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja opiskelijaelämä vei mukanaan uusine tuttavuuksineen ja systeemeineen. Vuoden opiskelun jälkeen vaihdoin vielä alaa ja pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja muutto oli edessä vielä suurempaan kaupunkiin. Maalla asuneena olin pyörällä päästäni opiskelun ja uusien ihmisten alkuhuumasta. Ei siinä treenejä ja ruokailuja paljon viitsinyt miettiä! Oli joka päivä menoa sinne tänne (bileitä) ja uusia juttuja joita täytyi kokeilla.

Eräänä syksynä noin viitisen vuotta sitten seisoin peilin edessä ja tajusin, että nyt täytyy tehdä jotain tälle ruholle. Olen siis aina ollut hyvin hoikka ja vartaloltani poikamainen. Lisäksi lyhyt tukka korosti poikamaista vartaloa. Vaatteet roikkuivat päälläni ja ryhti oli kuin vanhalla mummolla. Kävelin seuraavana päivänä lähimmälle salille, otin pt-ohjauksia ja päätin laittaa itseni ruotuun. Liikkuminen tuntui hyvältä ja tahdoin sitä lisää. Treenaamiseni ei vielä silloin ollut millään tavalla tavoitteellista, en ymmärtänyt juurikaan mitään salijutuista ja ravinnosta, mutta liikkuminen tuntui hyvältä. Samalla kuvioihin tuli mukaan juokseminen johon koukutuin. Päätin juosta puolimaratonin, johon treenasin juoksemalla ja PALJON. Jonkin aikaa salilla käyneenä löysin itseni Crossfit-boxilta. Jos joku ei vielä tiedä, mitä crossfit on, tässä hyvä linkki lajin kuvaukseen: http://www.crossfitsuomi.fi/

Harrastin sitä lajia kaksi vuotta, ja elämäni rupesi rakentumaan sen ympärille. Kävin treeneissä jopa 7 kertaa viikossa (plus juoksemiset), enkä osannut säännöstellä treenimäärää ja ylikuormituksen vaara piili jatkuvasti nurkan takana. Lisäksi en osannut syödä riittävästi enkä muutenkaan välittänyt mitä suuhuni laitoin. Homma rupesi lähtemään ns. lapasesta. Kävin ylikierroksilla niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Oli ehkä onni onnettomuudessa, kun selkäni ja muut kehonosani rupesivat reistailemaan ja jouduin oikeasti pysähtymään hetkeksi ja ajattelemaan että ”onko tämä sen arvoista?”. Koin huonoa omaatuntoa, jos jokin WOD jäi välistä tai jokin lenkki jäi tekemättä.
Käännekohta tapahtui 2013-2014 vuoden vaihteessa, kun hyvä ystäväni Crossfitista ilmoitti lähtevänsä ja aloittavansa ohjelman avulla salitreenin. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä oli tehdä sama asia, vaikka se vaikea olikin.
Otin myös testimielessä nettivalmennuksen kautta treeni- ja ruokaohjelman. Tämä maailma oli aivan uusi minulle. Entisen määrän sijasta (nykyarvioni mukaan.1200-1500 kcal/pv!) jouduin syömään 3000 kcal päivässä. Kuvitelkaa mikä shokki se oli kropalle ja mielelle. En kuitenkaan ole luovuttajatyyppiä ja pikkuhiljaa aloin nauttimaan syömisestä, salista ja peruslenkeistä. Kroppani alkoi muuttua naisellisemmaksi, pysyin terveempänä ja jaksoin paremmin. Keväällä 2014 tapasin nykyisen avopuolisoni, joka on myös aktiivinen salillakäyjä. Treenasimme paljon yhdessä, ja hän teki treeni- ja ruokaohjelmastani henkilökohtaisemman. Lopetin nettivalmannenuksen. Aloin pitää enemmän kropastani ja poikaystäväni tsemppasi ja tuki (ja tukee edelleen) minua paljon. Idea kisaamisestakin syntyi hiljalleen. Olin kuitenkin vielä todella pieni ja lihasten kasvattaminen tuntui hankalalta, sillä aina kun paino nousi tietyn rajan yli dieettasin ylimääräiset pois. Vuoden 2015 alussa päätin ottaa yhteyttä ammattitatoiseen valmentajaan, joka kertoi mielipiteensä mitä minun kannattaisi tehdä. Olikin yllätys, että hän pisti sen aikaisen ruipelo-Millan Bodyfitnekseen. Otin häneltä valmennuksen, jossa olen ollut nyt vuoden ja matka kohti lavoja jatkuu. Valmentaja on aivan huippu! Hän on tiukka, mutta todella sympaattinen ja huumorintajuinen. Treeneistä ei todellakaan mennä sieltä mistä aita on matalin ja hän tsemppaa aina viimeiseen toistoon saakka.
Siitä päästäänkin tuohon kuvaan minkä alkuun postasin. Kuvien välillä eroa vähän yli vuosi ja n.10kg. 10 kilon nousu oli alkuun henkisesti raskas, mutta nyt olen vihdoinkin löytänyt terveen ajattelutavan treenaamisesta, levosta ja syömisestä. Tulosta on tullut sekä psyykkisesti että fyysisesti paljon! Rakastan salillakäymistä ja sitä tunnetta, kun tajuaa kehittyneensä. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Tässä olikin eka postaus joka venyi vähän pitkäksi. Jatkossa yritän kirjoitella lyhyempää höpinää! Postauksia on tulossa muun muassa keväällä alkavasta harjoitusdieetistä, erilaisista vempaimista ja muusta sekoilusta.
Stay tuned <3!