Kesäterveiset hoitotädeille ja opettajille, kortit jo valmiina!

Meidän perhe päätti (eli minä kysyin ja kaikki muut vastasi joo, vaikka tai sopii) muistaa hoitotätejä ja eskariopettajia sekä tanssiopeja korteilla ja itsetehdyillä jalkakylpypommeilla. Kylpypommien teko onkin ihan oma tarinansa, siitä tulossa oma postaus kun aika on kypsä..  Kortit on nyt tehty ja taisin taas hieman innostua. Se on kyllä joka kerta sama juttu, päätän aina, että nyt teen ihan vain helpot ja ihanan yksinkertaiset kortit ja lahjat ja lopulta sitä kuitenkin niitä väkertää, kääntää, miettii ja sommittelee ties kuinka kauan. 

Ihanahan niitä on tehdä ku  kyseessä on tärkeät ihmiset ja haluaakin osoittaa arvostusta tälläkin tapaa,mutta se määrä! Mikäs siinä jos tekisi yhden tai kaksi, mutta kun  niitä on se 12 kpl!! 

Ja rehellisesti sanottuna näissä hommissa on ihan turha kuvitellakaan apuja lapsilta, paras apu on kun isäntä viihdyttää niitä, että äiti saa tehdä ihan ite. Joka kerta aloitan kyllä projektin yhdessä kaikkien lasten kanssa, mutta jälleen kerran 5 min kuluttua tilanne oli tämä: esikoinen alkoi kinuamaan ulos leikkimään kavereiden kanssa, eikä ”ehtinyt” tekemään mitään. Tirppa Taiteilija huutaa paperia, kyniä, liimaa ja saksia, eikä todellakaan näitä kortteja varten vaan ihan oman luovan näkemyksensä esiin tuomiseksi. Kuopus sen sijaan on kiivennyt pöydälle sen 10 kertaa, heiluttanut ja napannut sakset vähintään yhtä monta kertaa, rutistanut tekstipaperit sekä piirtänyt melkein jokaiseen kartonkiin vaikka oli mukamas ainut jolla ei niitä kyniä ollut!! Huoh. Tilanne todellakin vaati tämän jälkeen pienen hengitysharjoituksen ja ”ystävällisen” pyynnön isännälle ottaa nämä äitin pikkutaiteilijat ihan jonnekin muualle hetkeksi kuin askartelupöydän ääreen. Pyyntö toteutui (ainakin osittain ja hyvin pieniksi hetkiksi kerrallaan), mutta tällaista jälkeä tuli:

eskariopeille ja hoitajille

hoitotädeille ja tanssiopeille

vihdoinkin kaikki valmiina!   Joko teillä on askartelut aloitettu? Mitä ja millaisia aiotte tehdä tänä keväänä? Onnistutteko oikeasti tekemään ne lasten kanssa sulassa sovussa vai pidättekö mieluummin siitä, että saatte tehdä ne ihan rauhassa ja yksin?