Kyllä nämä lasten ”totuudet” aina laittaa hymyilemään. Joskus myös miettimään, ihmettelemään ja ennenkaikkea muistamaan kuinka paljon voi pienen ihmisen mielessä kaikenlaista liikkua..

Tinttarellan kanssa käytiin keskustelua nukkumaan mennessä:

T: äiti, miksi sinulla on kukkavasara?

M: sain sen lahjaksi

T: kun hakkaat seinään sattuu sormeen

M: ei satu ellei osu sormeen

T: tarviiko sitten laastarin?

M: äiti vai vasara?

T: *kikatusta* äiti

M: ei tarvii ellei vuoda verta

T: mitä me sitten tehdään?

M: ai milloin? Kun sattuu?

T: niin

M: no te puhallatte, hetken sattuu ja sitten paranee

– hetken hiljaisuus-

T: (hyvin määrätietoiseen ja päättäväiseen sävyyn) et kyllä osaa käyttää vasaraa. Älä koske siihen!

No mitäpä siihen sitten enää toteamaan. Tinttarella kävi tyytyväisenä nukkumaan. 

Onneksi isäntä yllätti ja oli tehnyt haaveilemani kukkalaatikon, joten voin hyvillä mielin pysyä kaukana vasarasta toistaiseksi..