Olen jo pitkän aikaa ihmetellyt onko 2 vuotiailla joku sisäänrakennettu systeemi milloin alkaa tulla omituisia tapoja? Muutakaan selitystä en keksi. Meillä kaikki kolme ovat juuri samanikäisinä alkaneet toteuttamaan näitä aivan samoja tapoja! Ja ikäeroista johtuen eivät tietenkään ole voineet niitä toisiltaan oppia, ja kaksi vanhinta ovat olleet kotihoidossa tuon ikäisinä, joten eivät ole niitä muilta lapsiltakaan voineet kopioida.. Olisikin kiva tietää, tekeekö Teidänkin lapset näitä samoja asioita?? 

Ilman uhmaa tuo taaperoikähän on ihan parasta, ei varmaan ole toista yhtä naurun täyteistä ikää ihmisen elinaikana kuin tuo. Vai mitä olette mieltä?

Nyt esittelyssä meidän perheen taaperoiden ihanan kummalliset tavat:

Nro 1. Leipien, lettujen ja kaiken muunkin syönnin aloittaminen keskeltä. Miten ne edes onnistuu tuossa??

Nro 2. Leivän reunojen syömättä jättäminen. Mikä ihme siinä on, että niitä reunoja ei voi syödä?

Nor 3. Tyynyliinan pois repiminen tyynyn päältä. Siis hä? Miksi se pitää ottaa pois joka kerta nukkumaan mennessä? Tämä vaihe alkaa ihan yht`äkkiä, kestää 3-4 kk ja sen jälkeen loppuu ihan yhtä nopeasti kuin alkoikin. En käsitä.

Nro 4. Kengät vääriin jalkoihin. Siis miten voi olla, että ne kengät menee jokaikinen kerta vääriin jalkoihin? Miten siinä voi edes onnistua? Ja tietäähän sen kun toinen on kauhealla työllä ja vaivalla ne kengät jalkaan saanut niin mikä on reaktio kun ne pitäisikin ottaa pois.. varsinkin minä-itte vaiheen aikana…

Nro 5. Laskeminen 1-2-3-5-3. Mihin se numero 4 katoaa? Ja tämäkin joka kerta laskiessa, muuten menee vaikka kymmeneen asti, mutta se nelonen puuttuu..

Kuulostiko tutulta? Mitä samanlaisia tapoja teiltä löytyy?