Mikä äitejä vaivaa?

Tuhlasin eilen aikaani lukemalla pitkää ketjua eräässä Facebookin ryhmässä. Tai ehken oikeastaan tuhlannut, sillä lukeminen herätti monenlaisia ajatuksia ja pohdintaa. Ketjun aloitti rannalla lastensa kanssa ollut äiti, joka oli ihmetellyt yksin nököttänyttä alle yksivuotiasta, joka oli ryöminyt ja noussut konttausasentoon rannalle levitetyllä viltillä. Ketään seurueen jäsentä ei ollut näköpiirissä, kunnes vauvan äiti tuli paikalle uimasta. Hän oli tuhahdellen kommentoinut ketjun aloittajan ja viereisellä viltillä ihmettelevän äidin katseita. En muista, kävikö aloituksessa ilmi, oliko vauva jätetty auringonpaisteeseen tai suojattu miten, joka tapauksessa pointti oli se, että äiti oli vedessä ja jättänyt alle yksivuotiaan, ryömimistaitoisen vauvansa yksin rannalle, kuitenkin näköetäisyyden päähän. Ketjun aloittaja kyseli, että mitä mieltä kollegat ovat. Ja olivathan he, monta mieltä. Kukaan mielipiteidensä jakajista ei tiennyt äidin motiiveista ja syistä toimia tilanteessa. Silti heillä oli kosolti mielipiteitä, saako niin toimia ja jos saa niin miksi tai jos ei niin miksi ei.

Olen samaa asiaa reilun kolmivuotisen äitiyteni aikana pohtinut aikaisemminkin, ja nyt taas. Mikä äitejä vaivaa? Miksi äideillä on niin kova tarve määritellä, minkälainen tapa hoitaa jälkeläistään on paras ja mikä puolestaan johtaa suoraan turmiolliseen elämään ja rikollisuuteen? Miksi äidit sotivat keskenään? Huutelevat asiattomuuksia nettifoorumeilla? Tällä kertaa keskustelu säilyi melko asiallisena johtuen ehkä siitä, että se käytiin Facebookissa omilla (?) nimillä ja kuvilla. Mutta silti. Eri asia tietysti on, jos äiti toimillaan aiheuttaa lapselleen välitöntä tai välillistä vaaraa, toimii holtittomasti ja vastuuttomasti ja niin edelleen. 

Olen vältellyt kaikenlaisia äitiysfoorumeita ja ryhmiä juuri siitä syystä, että keskustelu harvoin säilyy järkevänä ja sillä tasolla, että sisällöstä saisi jotain irtikin. Vauva.fi on perinteisesti kai se hirvein, enpä tiedä, kirjoitteleeko sinne edes kukaan järjissään. Tämä kyseinen ketju osui silmääni Fb:n kestovaippojen ja kantovälineiden myyntiryhmässä, johon se oli pantu alulle off topicina. Itse olen hakenut nettiryhmistä tai oikeammin ainoastaan Fb:n erilaisista ryhmistä puhtaasti neuvoja, apua ja vertaistukea. Viimeksi sain paljon rohkaisua sormiruokailijoiden keskuudesta vauvani syömisasioihin. 

Onko äideillä tylsää? On varmasti, sitäkin. Lasten kanssa päivästä toiseen puuhastelu voi käydä monelle vaikeaksi, nimittäin jos jämähtää neljän seinän sisälle. Jos ei löydä seuraa samassa tilanteessa olevista aikuisista, joiden kanssa voi keksiä paljonkin tekemistä. Eipä ihme, että kotitöiden alle nääntyvillä äideillä riittää aikaa ja virtaa roikkua foorumeilla arvostelemassa ja kauhistelemassa toisia, päivystää nettikirppareilla etsimässä juuri oikeanväristä merkkikudetta koko sisaruskatraalle, kirjoittaa päivittäin kymmeniä ellei satoja kommentteja erilaisiin facekeskusteluihin.

Äitejä saattaa jopa vituttaa, siitä muiden morkkaaminen ja jatkuva vähättely ainakin tuntuisi viestivän. Mikä vituttaa? Tylsyys, aikuisen seuran puute, lasten kiukuttelu, jatkuvat kotityöt, rahapula, itsensä vertaaminen menestyneisiin opiskelukavereihin, mikä nyt ihmisiä yleensä vituttaa.

Mitä asialle voisi tehdä? Kuten aina, ratkaisu löytyy siitä, että lakkaa miettimästä, mitä muut minusta ajattelevat. Mitä sillä on väliä? Muut eivät tiedä minusta, taustoistani, valinnoistani, tilanteistani, tunteistani ja niin edelleen rahtuakaan. Mitä väliä sillä on, minkälaisia päätelmiä he tekevät pelkästään sen perusteella, mitä he näkevät, yhden ohikiitävän hetken?

Epävarmuus on muiden ajatuksista piittaamisessa hedelmällisintä maaperää.

Äiti, jos kuka, on herkkä muiden arvostelulle. Äitiys on kaikessa hienovaraisuudessaan niin epävarmaa ja arvostelulle altista aluetta, että taistelu hyvä äiti/huono äiti -asetelmasta lienee loputon. Kaikkihan haluavat olla hyviä äitejä, eikö niin? Kaikki ovat myös erilaisia ja tekevät erilaisia valintoja. Siksi niitä toisten ratkaisuja tulee arvosteltua, koska itse en olisi tehnyt noin ja minähän olen maailman paras äiti.

Niin oletkin, omille lapsillesi. 

IMG_3287.jpg

IMG_3292.JPG

 

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (1)
  1. Uuden elämän arvoitus
    28.7.2014, 16:04

    Oma epävarmuus siitä, onko riittävän hyvä äiti itsekään? Lisäksi netissä vilpitön neuvo voidaan helposti tulkita arvosteluksi. Nettikäyttäytymisestä on muutenkin paljon ollut puhetta; miksi ihmiset ovat somessa niin ilkeitä toisilleen, vaikka luonnollisessa kanssakäymisessä samanlaisessa tilanteessa toimisi aivan eri tavoin? Ja juuri niin kuin sanoit, kukaan ei edes tiennyt sitä kokonaiskuvaa, motiiveja. On vain helppo olla kaikkitietävä. On itsekin jatkuvasti kiinnitettävä huomiota, ettei sorru sellaiseen ala-alarvoisuuteen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *