Karvanlähtöaika
Todettakoon tähän alkuun, että kaksi aiempaa postaustani täyttänyt pullomaidon mysteeri on ratkennut. Syypää pullon hylkimiseen ei meillä sittenkään ollut tuttipullo vaan pakkasmaito! Tätäkään emme osanneet arvata, esikoinen kun lipitti maitoa, oli se sitten jääkaappikylmää tai pakkasesta sulatettua. Kuopuksen kanssa mies harjoitteli pulloruokintaa ensin tuolla Ainun syöttöratkaisulla: 10 ml / 20 min. Siirtyi siitä Lifefactoryn nokkapulloon: 20 ml / 10 min ja kokeili lopuksi Ainun tuikitavallista tuttipulloa: 30 ml / 1 min! Seuraavalla kerralla maito soljui jälleen tavallisesta tuttipullosta, vaikka vauveli sitä vastaan ensin hieman kapinoikin. Hän taitaa olla todellinen tissiposki: tissi on paras, mutta pullostakin menee jos on pakko. Pakkasmaitoa ilmeisesti äärimmäisessä hädässä, jos silloinkaan. Mutta pääasia on, että täällä pärjätään, vaikka en olisikaan kotona! Olen nyt ottanut tavakseni pumpata maitoa aina ennen lähtöäni niin reippaasti, että sitä riittää varmasti jääkaapista eikä sulatushommiin tarvitse ryhtyä.
Mutta varsinaiseen aiheeseen. Karvanlähtöni on luullakseni nyt huipussaan. Vauva täytti eilen neljä (4) kuukautta (!!), ja hiukseni ovat ohentuneet puoleen. Tai siltä se ainakin tuntuu. Hiustenpesun yhteydessä käteen jää aina kunnon tukko hiuksia, harjatessa niitä on kaikkialla, ja hiustenlähdön huomaa jo paljaalla silmälläkin. Viime kerralla hiustenlähtö oli näin runsasta muistaakseni vauvan ollessa seitsemän kuukautta, mutta saatan olla väärässäkin, jos muistini tekee tepposet. Lohdullista on, että pian alkaa vauvahiusten kasvu ja karvoitukseni päässä on yhtä runsas kuin ennenkin. On kai hiusten ihan hyvä väliin uusiutuakin.
Imetys tässä on taustalla, uskoisin. Meillä mennään yhä täysimetyksellä, ja mennään vielä pari kuukautta, jos vauva pysyy tyytyväisenä. Esikoisen kanssa aloimme kiinteiden maistelun viiden kuukauden iässä, mutta toteutimme sitä rauhaksiin, yhden maun viikkotahtia. Perusteluna tähän oli neuvolan neuvo, että jos vauva on allerginen jollekin ruoka-aineelle, sen huomaa varmemmin kuin jos uusia makuja maistelee tiuhempaan tahtiin. Tällä kerralla saimme neuvoksi, että mitä kauemmin täysimettää, sitä varmemmin vauva säästyy ruoka-aineallergioilta. Myöhemmin sain tietää, että jokin suomalaistutkimus osoittaa asian olevan aivan päinvastoin. Eli mitä aiemmin alkaa maistella soseita, sitä varmemmin ei tule allergioita. WHO puolestaan neuvoo jatkamaan täysimetystä puolivuotiaaksi, mutta tämä johtunee siitä, että esimerkiksi kehitysmaissa vauvan ravinnonsaanti ruoka-aineilla ei ole niin taattu kuin Suomessa.
Nyt olen joka tapauksessa oppinut, että teen juuri siten kuin meistä parhaalta tuntuu ja se on juuri meille oikein vaihtoehto. Neuvolan neuvot ovat tähänastisen neuvolaurani perusteella olleet aina vähän sinne päin (se saattaa johtua siitä tai tästä tai ehkäpä tuosta, mutta johtui se mistä tahansa se on kuitenkin vain vaihe, joka menee ohi -tyyppisesti), samoin tutkimustulokset kumoavat liian usein toisensa. Minä tunnen vauvani parhaiten, ja niin kauan kuin hän kasvaa tasaisesti ja voi muuten hyvin, jatkan itse viitoittamallani tiellä. Soseiden aika on sitten parin kuukauden päästä.
Meillä tehdään hampaita! Vauva numero kaksi kuuluu samaan hammaskategoriaan kuin isoveljensä. Jokaista hammasta tehdään huolella ja hartaasti, kuola valuen ja kädet suussa, välillä kivusta huutaen ja kiukkuisena kuin ampiainen. Meillä hampaat eivät vain ilmesty suuhun, kuten joillakin muilla (”en minä vaan huomannut mitään, yhtäkkiä ne vain olivat suussa”). Nyt on tuloillaan ensimmäinen hammas ylös vasemmalle eteen. Kaksi viikkoa sitten oli ensimmäinen pitkä kipuitku, mutta onneksemme tiesimme jo muiden merkkien perusteella, mistä se saattaisi johtua. Esikoisen kanssa kävelimme huolesta soikeina Pulssiin. Hammas kuultaa jo ja puhkeaa hetkenä minä hyvänsä.
Kolmannes vauvavuodesta on jo mennyt. Kohta tuo kävelee ja päättää mitä tekee isona. Huisia.
Näin meillä liikutaan, kun kääntyäkään ei vielä taideta.
Välillä jumppatuokio.