Saman katon alle
Perhettämme koettelee kolea kevätflunssa. Tuppaa olemaan kuulemma liikkeellä. Pöpöt kiinnittyivät ensiksi pienimpään, joka tokeni nopeimmin ja pienimmin vaurioin, sitten isoimpaan, jota ehdinkin jo piikitellä manflu-oireyhtymästä – kunnes kaaduin itse petiin. Tai siis noin kuvaannollisesti, eipä tässä ole petiin ollut aikaa. Onneksi esikoinen välttyi koko taudilta. Jos iskisi influenssa, olisi pakko soittaa hätäjoukot apuun, ei tätä muuten jaksaisi.
Siitä se ajatus tulikin mieleeni, että nykykäytäntö, jossa perheet asuvat yksiköinä kukin omissa nurkissaan, on epäterve. Ennen muinoin samassa taloudessa hääräsi ainakin kolme sukupolvea. Siinä mallissa olisi lapsiperheille monta monituista etua. Oletetaan, että samassa huushollissa asuisivat perusperhe ja toisen puolison vanhemmat. Variaatioitahan olisi lukuisia, mutta tässä yksi.
Ensinnäkin: lapsista eniten vastuussa oleva aikuinen ei olisi koskaan yksin, vaan hän voisi aina kysyä neuvoa vanhemmalta ja viisaammalta.
Toiseksi: lastenhoito saattaa toinen toistaan muistuttavina arkipäivinä olla yksinäistä, mutta uudisvanhassa mallissa olisi aina toinen aikuinen juttuseurana.
Siksi kolmanneksi: lapsille tekisi hyvää nähdä myös tois(t)en aikuisten tapoja ja tottumuksia eikä vain sen yhden, jonka kanssa he nykymallissa viettävät suurimman osan päivän tunneista.
Neljänneksi: päähuoltaja, eli tässä tapauksessa äiti, voisi välillä (korostan, VÄLILLÄ) pyytää toista aikuista katsomaan lapsia tai vaikka pitää hetken vauvaa sylissä eli olemaan ylimääräinen käsipari, niistä tuppaa olemaan pulaa.
Neljänneksi: työelämästä poistuneilla eläkeläisillä olisi elämää ympärillä, he saisivat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja kun he vanhenisivat, heistä pidettäisiin huolta omassa kodissaan.
Juttelin ystäväni kanssa, joka oli vakavissaan miettinyt paluumuuttoa vanhempiensa omakotitalon yläkertaan, tällä kertaa miehensä ja kolmen lapsensa kera. Juuri ennen mainituista syistä, ja ai niin:
Viidenneksi: taloudellisesti tämä olisi kaikille hyödyksi.
Heitin ajatuksen puolihuolimattomasti isälleni, joka mietti, mahtaako malliin sopivia paritaloja olla noin vain tarjolla. Koska sellaisen se vaatisi. Molemmilla perhekunnilla olisi omat taloutensa, mutta ne sijaitsisivat samassa pihapiirissä. En voisi kuvitella tähän 3h+k-kerrostaloelämään isovanhempaa jatkuvasti nurkkiin pyörimään, tuskin hänkään.
Meillä on sentään se hyvä puoli, että molempien vanhemmat ovat elossa ja asuvat suht lähellä, omani jopa samassa kaupungissa. Koska kyllä ne vaan isovanhemmat useimmiten ovat, jotka hälytetään apuun, kun lastenkaitsijaa tarvitaan.
Miten te muut olette järjestäneet lastenhoitoasiat kotona? Siis te, jotka ette ole vielä työelämään palanneet. Oletteko vastuussa tenavistanne 24/7 vai saatteko tarvittaessa apua ulkopuolisilta? Helposti?
Tämä kuva on lavastettu. Vauva nukkuu päikkärinsä poikkeuksetta parvekkeella.
Tämä pötkö ei myönnä sairauslomaa.