Tuhlasin eilen aikaani lukemalla pitkää ketjua eräässä Facebookin ryhmässä. Tai ehken oikeastaan tuhlannut, sillä lukeminen herätti monenlaisia ajatuksia ja pohdintaa. Ketjun aloitti rannalla lastensa kanssa ollut äiti, joka oli ihmetellyt yksin nököttänyttä alle yksivuotiasta, joka oli ryöminyt ja noussut konttausasentoon rannalle levitetyllä viltillä. Ketään seurueen jäsentä ei ollut näköpiirissä, kunnes vauvan äiti tuli paikalle uimasta. […]

Minun elämässäni se menee niin, että heti kun stressaan jotakin asiaa niin paljon, etten pysty enää muuta ajattelemaankaan, väännän väkisin jonkin ratkaisun, ongelma laukeaa ja stressi lakkaa. Mutta se vaatii lähes aina sen käsinkosketeltavan stressin ja ahdistuksen, ennen kuin olen valmis saamaan asialle ratkaisun. Pitäisi vain aina muistaa ja luottaa, että kyllä se käänne sieltä […]

Yleisempi otsikko lienee Kun vauva ei nuku, mutta meillä se menee Kun vauva ei syö. Ja vielä tarkennukseksi: Kun vauva ei syö kiinteitä. Olen yrittänyt tolkuttaa muiden vanhempien (lähinnä sormiruokailijoiden äitien) ja itseni avustuksella, että lopeta stressaaminen ja luota vauvaasi, mutta se on silti kovin hankalaa. Meidän pikkuisen kiinteisiin siirtyminen ei ole mennyt kovin mutkattomasti […]

Taas pitänyt hetken hiljaista, mutta nyt on kesä, onhan. Ja me olimme kuulkaas vauvan kanssa ulkomailla, ihan kaksistaan! Matka oli selkeä ja simppeli reittimatka Helsinki-Vantaalta Pariisiin, jossa minulla on kotikenttäetu. Tätini on asunut siellä vuosikymmenet, ja olen vieraillut hänen luonaan lukemattomia kertoja. Osaan siis liikkua kaupungissa, ja siellä asuvat myös serkkuni. Toisilla serkuillani on vauvelia […]

Seuraa tekstiä neuvolasta. Kuopuksen kanssa olen ollut omaan terveydenhoitajaamme vähintäänkin tyytyväinen, mitä en voi sanoa esikoisen vauva-ajoista. Silloin kuuluimme vielä eri neuvolan piiriin, ja ensiäitinä olisin toivonut saamiini ohjeisiin ”hieman” enemmän konkretiaa ja myötätuntoa. Nyt olen saanut molempia, pyytämättä, ja se on ollut oikein tervetullut muutos. Beibin kahdeksankuisneuvolassa saimme kuitenkin muistutuksen, että toisinkin voi tosiaan […]

Kaksi asiaa, ennen kuin unohdan. Ensimmäinen on sunnuntai-illan blues, ja kirjoitan siitä nyt osuvasti maanantaina. Se on tuo tunne, joka valtaa mielen viikon kääntyessä loppuun, sunnuntai-illan haikeus ja alakulo. Se on ollut seuralaiseni kouluajoista saakka, ilmaantunut joskus vahvempana, toisinaan unohtunut kokonaan. Biletysvuosina sunnuntai-illan alakulo oli vakiovieras pelkästään aivokemioiden takia, kun krapula vei mielen pohjamutiin. Luulen, […]

Lilyssä on pureskeltu viime päivinä siellä täällä erilaisia ”uhrauksia” ja valintoja, joita pikkulapsiperheiden ja vauvojen äidit tekevät, omasta tahdostaan tai olosuhteiden pakosta. Muun muassa Nuorgamin Emmi innosti bloggarit pitkälliseen ja polveilevaan keskusteluun postauksellaan Marttyyriäiti, jossa hän kertoi saamastaan kritiikistä, kun ”ei uhraa koko elämäänsä imettämiselle” ja niin edelleen. Elämä muuttuu totaalisesti, kun siihen tulee mukaan vauva, […]

Meidän vauvamme on nyt seitsemän kuukautta ja kymmenen päivää. Hän syö edelleen tissiä pääravinnokseen. Olisikohan jokin tyttöjen juttu, ettei kiinteä ruoka mene alas niin sujuvasti kuin esikoisella, joka sattuu olemaan poika. Muistaakseni esikoisen kiinteiden aloitukseen ei liittynyt suurtakaan dramatiikkaa. Olen varma, että muistaisin, sillä esikoisen kanssa yleensä kaikki uusi oli täynnänsä suurta dramatiikkaa (vanhempien mielestä). […]

Osallistuin Turun yliopiston FinnBrain -tutkimukseen, jossa tarkastellaan muun muassa äitien syömistottumusten siirtymistä lapsille. Tutkimuksessa kysyttiin, onko äiti kärsinyt joskus syömishäiriöstä ja jos, niin minkälaisesta. Tämähän herätti minussa ajatuskulun, jota en aikaisemmin ole tullut niin aktiivisesti vielä miettineeksikään. Minkälaista syömiskulttuuria ja suhdetta ruokaan välitän lapsilleni? Sillä minulla on ollut syömishäiriö. En osaa sanoa, oliko se lievä, […]

Taas huomaan kirjoittavani jostakin, joka liittyy lapsensaantiin, lapsiin ja äitiyteen. Kaipa tämä elämänvaihe puskee esiin ennen muuta siellä, missä ovat omimmat ajatukseni vailla yritystäkään mistään muusta. Kuten vaikkapa työpaikan kuudensista yt-neuvotteluista viiden vuoden aikana, oman urani paikallaan junnaamisesta ja uusien suunnitelmien tekemisestä, saarimökkiprojektista ja niin edelleen. Enää en kamppaile niiden ajatusten kanssa, ketä tämä tämmöinen […]