Olimme viikonloppuna serkkuni häissä. Koska itse en voinut pynttäytyä muuta kuin Boobin mustaan odotusmekkoon (no okei, olihan minulla turkoosit Mary A. Jalavan Talo-sukkahousut ja keltaiset Swedish Hasbeensin korkkarit), keskityin pojan outfitiin. Onneksi hän nauttii pukeutumisesta ja hienoista vaatteista yhtä paljon kuin äitinsä ja lähtee juhliin aina yhtä mielellään osin pynttäytymisen osin juhlatunnelman ja ihmispaljouden vuoksi. […]

Valtiovarainministeriö esitti budjettiriihessä, että subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tehtäisiin leikkauksia. Tämä aiheutti luonnollisesti vastalauseiden hyökyaallon, koska kukapa nyt kerran saaduista eduista haluaisi vapaaehtoisesti eroon (paitsi Journalisti-lehden toimituskunta VR:n lehdistöalennuksesta). Tarkemmin en tiedä, minkälaista rajaamista ph-oikeuteen suunnitellaan, mutta siinä vaiheessa, jos oikeuksia missä tahansa asiassa aletaan käyttää kyseenalaisesti tai väärin, niitä on syytä tarkistaa.  Itselläni ei ole ollut […]

Äitiyslomani alkajaisiksi olemme miehen kanssa rymsteeranneet eli äitini sanoin möbleeranneet. Siirrelleet huonekaluja paikasta a paikkaan b. Sistustaneet uusiksi. Se vaati yhden käynnin Ikeassa sekä yhden nettitilauksen, joka ei kylläkään ole vielä tullut. Ihmeellisesti olemme kuitenkin hyvin aikaisessa uuden ihmisen vastaanottokomiteaa ajatellen. Makuuhuoneemme on nyt hieman erilainen. Sänky käännettiin 45 astetta itään eli päät osoittavat ikkunaan […]

Minustahan on tullut yhdeltä laidalta ihan kotiemo. Olen poiminut mustikoita ja mustaviinimarjoja ja pakastanut niitä talven varalle. Nyt vuorossa olivat mehujen ja hillojen teko. Varustan kotiamme kylmän pakkaskauden yli, toimin ihan kuin oma äitini aikoinaan – ja nautin siitä. Olimme mökillä, ja keitin siellä mustaviinimarjamehua monta pullollista (olisikohan tullut kymmenen) sekä soseutin omenoista hilloa kutakuinkin […]

Minua ja miestä pitää yhdessä yhteinen ja samanhenkinen huumorintaju. Meitä naurattavat samanlaiset asiat ja ilmeet, tilannekomiikka ja kaikki muu, mikä nyt saa ihmisen nauramaan. Kun aina välillä asioille voi nauraa yhdessä ja oikein kunnolla vatsanpohjasta, asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin eivätkä maalliset murheet pääse nujertamaan meitä. Maallisilla murheilla tarkoitan ajoittaisia mietintöjä kotitöiden jakaantumisesta tai talousasioista. Olemme […]

Nyt viedään viimeisiä käsistä, työpäiviä nimittäin. Jotta en pääsisi ihan heti louhokselle kaipaamaan, olen suunnitellut itselleni niin paljon töitä, etten ehdi juuri muuta miettiäkään. Ylitöiksi menee niin että napsahtaa, rästivapaita en ehdi kaikkia pitää. Parhaat ideat syntyvät näköjään silloin, kun aika loppuu kesken. Jos jotakin olen äitiysaikanani oppinut, niin kummallista stressinsietokykyä, ihan salakavalasti. Yhtäkkiä huomaan, […]

Turun kaupungilla on ihana tapa (kaikki aina valittavat, että Turku on perseestä, mutta niinpä on kaikki muukin, jos sille linjalle lähtee eikä edes yritä nähdä mitään kaunista). Kaupunkilaisia ilahduttamaan istutetaan vuosittain auringonkukkia pellolle, josta he sitten saavat käydä poimimassa itselleen niin paljon kukkia kuin ehtivät. Peltoja on tänä kesänä ollut Ruissalossa ja Halisissa, jossa kukat […]

Taas seuraa taukoa menneisyysmuisteloista, koska vaikka niillä ei olisi yhtäkään lukijaa (;)), ne uuvuttavat kirjoittajansa. Menneisyyteen on mukava sukeltaa ja muistella asioita, joista osa tuntuu siltä kuin ne olisivat sattuneet eilen. Monelle sattumukselle olen myös löytänyt syyn ja merkityksen, ja joistakin olen tuhannen tyytyväinen, että ne ovat kaukana takanapäin. Menneisyys on kuitenkin ikiomani, enkä vaihtaisi […]

Huhtikuu 2003, here I come. Olen 25-vuotias vielä hetken, ja kirjoitan täyttä päätä gradua. Olen kahlannut maisteriopintoni Tampereen yliopistossa loppusuoralle huimassa neljässä vuodessa (tai oikeastaan kahdessa, sillä kaksi ensimmäistä kuluivat tiiviisti ylioppilasteatterissa naamaa väännellen ja hörhöjen kanssa hengaillen). Jäljellä on enää radiokurssin rippeet, muutama essee ja se gradu. Olen paennut arkielämääni Tampereella vanhempieni hoteisiin Lahteen, […]

Olen tässä taas vähän miettinyt, itseäni ja äitiyttäni. Milloinkohan sitä on riittävän varma uskomaan, että on juuri se oikea äiti lapselleen, se, joka parhaiten hänen tarpeensa ymmärtää ja täyttää? Ehkä riittämättömyyden tunne seuraa äitiä loppuun asti. Havahduin tässä nimittäin pohtimaan, että ne ajatukset, joita minulla on ollut tulevasta syksystä ja siitä, miten arki mahtaa asettua, […]