Joutilaisuus on taidetta
Nyt, kun minulla oli siihen mahdollisuus, tein taktisen vedon. Pidän ihan itsenäisen oman pikku kesäloman, ennen kuin varsinainen äitiyslomani alkaa. Pääsen nauttimaan kesästä ja lomasta vielä silloin, kun oikeasti on kesä. Ja sitten vielä neljän viikon työpätkäkin ennen varsinaista äitiyslomaa tuntuu ihan mukavalta ajatukselta. Aika menee hirmuista vauhtia, ja kohta minulla on vauva, mutta mitä sitä suotta päivittelemään.
Kesälomalle ei ole järin suuria suunnitelmia, sillä miehellä ei ole työpaikan vaihdon vuoksi kesälomaa lainkaan. Yhtenä viikonloppuna aiomme tosin mennä Kylmäpihlajan majakkahotelliin yhdeksi yöksi, ja seuraavana päivänä tutustumaan Vanhan Rauman pitsikaupunkiin. Samaan aikaan sattuvat olemaan pitsiviikotkin, joten ihmettelemistä riittää. Uskoisinpa, että pelkkä 50 minuutin merimatka ja tutkiminen majakkasaarella riittävät elämyksiksi pienelle kaksivuotiaalle. Sekä yö korkealla majakkatorniin rakennetussa hotellissa.
Muuna aikana aiomme olla poikani kanssa jouten. Käydä vanhempieni kesämökillä, joka on hänelle oikea paratiisi, polskia maauimalassa (kahden kerran perusteella sekin tuntuu olevan menestys) sekä olla vaan. Joutilaisuus ei ole tunnetusti kuulunut hyveisiini, mutta nyt olen alkanut ymmärtää olotilan arvon. Kun ihminen on jouten, hänen aivoillaan on mahdollisuus työstää uusia ideoita, jalostaa niitä toteutuskelpoisiksi ja nautiskella perusteellisen suunnittelutyön tuomasta mielihyvästä. Aina ennen minulla on ollut niin kiire suorittaa ja tehdä asioita, etten ole ihan varma, olenko niistä ehtinyt oikeasti nauttiakaan. Hyväksi onneksi muutamalla lapsellisella ystävälläni on loma tai hoitovapaa samaan aikaan, joten seuraakin saamme sitä halutessamme.
Ja tietysti aion lukea! Lukeminen on tapa, josta en ole joutunut luopumaan edes missään vaiheessa ensimmäistä vauvavuotta, toivottavasti en nytkään. Aloitin juuri Gillian Flynnin uutuutta Kiltti tyttö, joka jo ensimmäisessä luvussa imaisi mukanaan. Jonossa on myös Taina Laajasalon & Silja Salmen Kun kolmesta tulee neljä, Katja Ketun Kätilö ja muutamia muitakin. Mutta nuo nyt ainakin yritän ehtiä kahden ja puolen viikon lomani aikana lukea.
Ja sitten saamme aluille mökkiprojektimme, josta kerron tuonnempana lisää. Haaveesta alkaa tulla totta, enkä oikein osaa sitä vielä sen enempää ajatellakaan. Mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi kesänä meillä on saaressa ikioma saunamökki, jossa viettää joutilaita kesäpäiviä. Tänään kävin viemässä rakennuslupahakemuksen puuttuvat osat, ja ensi maanantaina allekirjoitamme lainapaperit. Joten eiköhän sekin tästä!
Olen ehkä kasvanut ja seestynyt tai whaevö, mutta joka tapauksessa osaan nauttia kaikenlaisista asioista ilman hirvittävää säntäilyä. Ja olen alkanut uskoa siihen, että yhteen ihmiselämään mahtuu aika monia uusia alkuja ja loppuja ilman, että niistä kaikista pitäisi tai voisi etukäteen tietää, että tästä tulee jotakin suurta. Olen työssäni ahminut pitkin kevättä ja kesää elämäntarinoita, joissa ihminen on uskaltanut hypätä uuteen ja päästää irti vanhasta. Kertomukset ovat musiikkia korvilleni, koska ne luovat minuun uskoa, että kerran minäkin, sitten kun on sen aika.
Ilman haaveita ei voisi muuten elää. Ja joskus niistä joistakin tulee tottakin. Mutta haaveilu on vähän niin kuin matkalla olo. Pidän siitä irtonaisuudesta, tunteesta, ettei ole vastuussa mistään eikä kenellekään, voi vain olla ja kulkea eteenpäin, haaveilla. Sehän on vähän samaa kuin ihanan kevyt joutilaisuus.
