Lähimatkailua uusin silmin
Viime lauantaina kävimme Muumimaailmassa. Olen ollut siellä vain kerran aikaisemmin työkeikalla, jolloin paikka oli tyhjä vierailijoista eikä oikeaa tunnelmaa pystynyt aistimaan. Minulla ei ole koskaan ollut erityisiä patoutumia perheille suunnatuista lomakohteista, haisi paikka sitten rahastukselta tai ei. Muumimaailmasta korviini oli tarttunut hyvä määrä juuri tuon sävyisiä kommentteja ja muutenkin lannistavia mainoslauseita tyyliin järkyttävä rahastusmesta ja helvetin esikartano.
Koska odotukseni eivät olleet järin korkealla, yllätyin myönteisesti. Lapsen vilpitön into ja autuus henkiin heränneistä suosikkihahmoista, joiden paijattavana ja halittavana hän jännittyneenä oli, tarttui minuunkin. Osuimme laaksoon vieläpä hyvään aikaan: heinäkuisena lauantaiaamupäivänä missään ei ollut jonoa ja kaikki työntekijät jaksoivat hymyillä.
Aloinkin miettiä, miksi vanhemmilla on usein niin kova tarve haukkua lapsiperheille suunnatut ajanvietepaikat ja lomakohteet? Eikö heille riitä mukava päivä yhdessä jälkeläistensä kanssa, oli tarjonta omasta mielestä sitten kiinnostavaa tai ei? Eihän näitä muumimaailmoita, jukuparkkeja ja zoolandioita vanhemmille suunnata, vaan lapsille – ja vanhemmille heidän seurassaan. Tuntuu kuin vanhemmat kiukuttelisivat elämyspuistojen suunnittelijoille siitä, että heillä ei ollut kivaa. Sillä aikuisille suunnatuissa tapahtumista rahastus vasta haiseekin. Ylihinnoitellut oluet ja makkaraperunat eivät tunnu kuitenkaan missään, kun aikuiset saavat nauttia niistä ilman lasten kitinää ja jatkuvaa haluamista.
Olkoon Muumimaailmasta mitä mieltä tahansa, lasten ilon ja innostuksen siellä pystyi aistimaan aidosti. Kailon saarta kiertäessämme olin joinakin hetkinä aistivinani, että vanhemmilla oli lapsia suurempi tarve suorittaa muumikokemusta. ”Katso, Jenna, tuolla on Muumimamman hillokellari, menepä katsomaan!” ”Jesse, huomaatkos mitä tuolla voi tehdä, kipin kapin sinne nyt!” ”Nyt olemme käyneet saaren pohjoiskolkassa, sitten jäljellä ovat vielä länsi, itä ja etelä!” Mikseivät aikuiset voisi yhden päivän ajaksi unohtaa auktoriteettirooliaan ja heittäytyä vain eläytymään lastensa lailla, lasten johdatettavina.
Jos lasten kanssa mennään lapsille suunnattuun kesäkohteeseen, vanhemmat eivät voi arvioida, onko paikka kiva vai ei. Sitä pitää kysyä lapsilta. Ja meidän kaksivuotiaamme mielestä muumilaakso oli jotakin aivan ennenkuulumattoman hienoa ja sellaista, jota ei ehkä voi kuvitella olevan olemassakaan. Vielä illalla sängyssään hänellä oli silmät selällään päivän aikana saamistaan kokemuksista. Ja muistoksi ostettu Niiskuneiti on kulkenut siitä lähtien mukana, niin ettei sen valkoinen karva ole enää aivan yhtä valkoinen.
