Mikä on tärkeää
Viime aikoina olen miettinyt, mikä elämässä on tärkeää. Nykymeno on niin hektistä, ettei entisenlaiselle maailmankaikkeuden mietiskelyssä vellomiselle ole riittänyt aikaa. Jossakin mielen takamailla kiusaa silloin tällöin ajatus, että elämä ei missään tapauksessa saa valua hukkaan. Ettei sitten vanhana tarvitse kiikkustuolissa miettiä, että miksen minä silloin repäissyt ja tehnyt sitä ja tätä. Siksi yritän herätellä itseni tasaisin väliajoin pohtimaan, mistä minä oikeasti nautin ja mikä tekee minut onnelliseksi. Ja onko elämässäni juuri näitä asioita riittävästi.
Juhannuksena laadin mielessäni listan, johon kokosin asiat, jotka ovat minulle rakkaimmat juuri nyt. Jotta en unohda sitä, kirjaan luettelon nyt muistiin vielä tännekin. Ilman näitä asioita en voisi elää tai elämä olisi ainakin vaivalloisempaa:
1. Urheilu tai edes jonkinlainen (hiki)liikunta. Jos en pääse säännöllisesti liikkumaan ja käyttämään fyysisiä voimavarojani, muutun tympeäksi mieleltäni ja olemukseltani. Ihan totta. Nämä kaksi käyvät harvinaisen tiiviisti käsi kädessä, fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Alati kasvava mahani asettaa rajoituksia mielihaluni täyttämiselle, mutta onneksi muutamia hyviä pystyn harrastamaan edelleen. Näitä ovat uinti ja pyöräily. Ystäväni opetti minut uimaan vapaauintia, ja innostuin siitä enemmän kuin mistään urheilulajista pitkään aikaan. Nyt käyn uimassa 1 – 3 kertaa viikossa vajaa kaksi kilometriä kerrallaan. Pyöräilyä harrastan enimmäkseen hyötyliikunnan muodossa, eli pyöräilemällä töihin ja takaisin noin 25 kilometriä yhteensä silloin tällöin. Nämä ovat riittäneet aika hyvin toistaiseksi.
2. Perhe. Ilman perhettä ajelehtisin ilman kiinnekohtaa, jossa on hyvä elää. Tällä hetkellä perheen merkitys ja koti korostuvat, kun lapsi on pieni ja niitä on tulossa lisää. Suhteessa mieheen korostuu nyt ehkä eniten sielunkumppanuus. Pienen pojan kanssa touhutessa elämistäni aika ajoin varjostava suorittaminen painuu onneksi väkisinkin taka-alalle.
3. Lukeminen. Minulla on halu lukea ja uppoutua kirjoitetun sanan maailmaan, kirjoitanhan myös työkseni. Luen monipuolisesti. Romaaneja, tietokirjoja ja elämäkertoja, mutta yhtä lailla myös aikakauslehtiä ja sanomalehtiä. Muutamia blogeja seuraan, mutta en ole korkeimmalla aallonharjalla blogimaailmassa. Pisin aika, jolloin olin lukematta, on ehkä esikoisen vauvavuosi, mutta luin senkin aikana yli viisi kirjaa. Tällä hetkellä on menossa Nälkäpeli-trilogian viimeinen osa. Näin viihteellinen lukemisto on minulle ehkä hieman vieraampi, mutta hyväksi havaittu tasaisin väliajoin.
4. Luonto. Harrastukseni vievät minut onneksi luontoon. Vanhemmiten olen oppinut pitämään ulkoliikuntalajeista, eli juoksemisesta, pyöräilemisestä ja hiihtämisestä. Niissä kaikissa pääsen lähelle luontoa ja saan raitista ilmaa. Happi on tärkeä juttu aivoille. Ilman sitä vajoan usvaan ja lakkaan ajattelemasta. Pidän myös marjastamisesta ja sienestämisestä sekä samoilisin mieluusti useamminkin metsässä ja luonnossa, jos minulla olisi aikaa. Toivon osaavani välittää rakkauden luontoon myös lapsilleni, sillä sieltä saa alkuvoimaa joka ei kaupungin kaduilla välity.
5. Matkustaminen. Tätä kaipaan elämääni tällä hetkellä ehkä eniten, sillä kaikki edellä mainitut ovat kunnossa. Toisaalta olen ehtinyt matkustella niin paljon, että pystyn ammentamaan muistoistani. Onneksi olen päässyt matkustamaan myös perheeni kanssa. Nyt haaveissa on kesämatka Bengtskärin majakkaan ja ehkä Kolmårdenin eläintarhaan tai Kööpenhaminaan. Lähimatkailu on muutenkin jäänyt minulta aikuisiällä vähemmälle, joten se houkuttaa. Saisi arkea avarrettua.
6. Työelämän uudistaminen. Olen ollut samassa työpaikassa ensi keväänä yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta, tosin jaksosta voi vähentää kohta kaksi äitiyslomaani ja hoitovapaatani. Työnkuvat ovat vaihdelleet, mutta silti. Aika on keksiä jotakin uutta, ja tätä mietin kiivaiten – mitäs sitten. Olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja mielessäni jo jonkin aikaa, ja onneksi ideoita on. Kirjoittamista pystyn tuskin koskaan kokonaan jättämään.