Neuvola neuvoo neuvoo joo

Seuraa tekstiä neuvolasta. Kuopuksen kanssa olen ollut omaan terveydenhoitajaamme vähintäänkin tyytyväinen, mitä en voi sanoa esikoisen vauva-ajoista. Silloin kuuluimme vielä eri neuvolan piiriin, ja ensiäitinä olisin toivonut saamiini ohjeisiin ”hieman” enemmän konkretiaa ja myötätuntoa. Nyt olen saanut molempia, pyytämättä, ja se on ollut oikein tervetullut muutos. Beibin kahdeksankuisneuvolassa saimme kuitenkin muistutuksen, että toisinkin voi tosiaan olla.

Siellä lääkäri(harjoittelija?) sekä hoitaja, joita emme koskaan ennen olleet tavanneet, kertoivat hieman mielipiteitään. Tympeä fiilis tuli jo siitä, kun vastaanotolle pääsimme yli vartin myöhässä, mitä ei lainkaan pahoiteltu. Kumpikaan ei liioin esitellyt itseään. He sitten kysyivät, että mitä kuuluu, johon minä, että ihan hyvää, joskaan vauva ei niin hirveästi vielä syö kiinteää ruokaruokaa. Puurot ja makeat soseet sekä sormiruoat kyllä maistuvat. No siitähän se sitten alkoi:

– Mitenkäs yöllä, syökö hän silloin?

– Syö juu, kerran tai kaksi. – Jaahas! Ne ovat ne yösyötöt! Ne ovat pois siitä ruokamäärästä, jonka vauva söisi muussa tapauksessa päivällä. Yösyötöt pitää heti lopettaa, ei siihen mene kuin pari kolme yötä ja se on sitä myöten selvä.

– Niin me yritettiin kerran sitä tuossa seitsenkuisena ja silloin vauva huusi tunnin putkeen nälkäänsä eikä todellakaan rauhoittunut.

– Jos sitä tissiä antaa sen huudon päätteeksi, niin vauva oppii, että huutamalla se saa tahtonsa läpi. Vieroittamisessa pitää olla järjestelmällinen. Jos päättää lopettaa yösyötöt, niin sitten ne pitää tosiaan lopettaa.

– Niin me kerran kokeiltiin kuukausi sitten…

– Juu. Nyt ne pitää lopettaa. Lomakausi on siihen hyvä.

– Mies vaihtoi työpaikkaa, hänellä ei ole vielä yhtään lomaa. Kuinka kauan vauvaa voi oikein huudattaa?

– No vauva oppii kyllä. Ei hänellä mitään hätää ole vaikka huutaa, vanhemmilla voi olla hätä, kun joutuvat valvomaan ja ovat väsyneitä. Siksi vieroitus on hyvä ajoittaa lomaan. Eikö vauva pidä ruoasta, annatteko makeita soseita miten paljon, jos hän on tottunutkin saamaan pelkästään niitä? Nämähän tarvitsevat 10-15 maistelukertaa kutakin makua, ennen kuin tottuvat.

Ja punnitus… 

– Hei, tules katsomaan! Tämä on saanut kahdessa kuukaudessa nyt vain 510 grammaa, kun tämänikäisenhän pitäisi saada KUUKAUDESSA 400 grammaa!

(Huomaavat, että vauva kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, mutta eivät siitä toki äidille mitään korjaavaa tai lohduttavaa sanaa sano. Kehuja ei tule liioin onnistuneesta imetyksestä. Siitä märmätetään, että yösyötöt pilaavat päiväruokailun (kumma etteivät kiinnittäneet huomiota siihen, että kaikki muu paitsi ruokasoseet uppoavat) ja hampaat. (Eivät ehkä olleet kuulleet, että kun vauvan hampaat on illalla harjattu, äidinmaito ei tee niihin happohyökkäystä.) 

Tuli paha mieli ja epäkelpoäitiolo, vaikka olenkin jo vahvistunut huomattavasti esikoisen ajoista. Sormiruokailua eivät edes kommentoineet, pitivät sitä vissiin ihan höpönlöpönä. En ole noin imetysvastaisiin kommentteihin ammattilaisten suusta törmännyt vielä koskaan, ja siksi ne kummeksuttivatkin. Etenkin, kun silloin seitsemän kuukauden tienoilla tehdyn vieroituskokeilun jälkeen soitin omalle terveydenhoitajallemme, joka sanoi, että vauvat ovat kaikki erilaisia ja toiset tarvitsevat yösyöttöä vielä vuoden iässä. Ja että meidän typy on vielä niin pieni, ettei kannata hötkyillä, että katsotaan parin kuukauden päästä. Itkeä tirautinkin. Ja yritin syöttää hälle päiväunien jälkeen ruokaa ennen kuin annoin maitoa, silloin kyynelehdimme molemmat, vauva ja minä.

Soittelin nyt sitten sitä 10 kuukauden tarkistusaikaa, kun käskivät tulla näytille, kun on niin huonosti kasvanut – ja ne yösyötöt. (Tavallisesti seuraava kerta olisi ollut vuoden iässä. En ole tosin yhtään pahoillani tästä tarkistuskäynnistä.) Onneksi oma terkka oli palannut lomilta. Ihmetteli, että kuka lääkäri siellä on mahtanut olla jne.

Mutta. Jonkin verran ne sanat jäivät kaihertamaan, ja jotenkin puolivahingossa käytimme miehen kanssa juhannusyöt vieroittamiseen, hehheh. Se alkoi jotenkin siitä, kun vauveli heräsi yhtenä yönä 01, 03 ja 05, jolloin totesin, että nyt ei maitoa tipu, kun edelliselläkin kerralla tissi muuttui parin imaisun jälkeen tutiksi. Siinä hän kapinoi puolisen tuntia, kunnes nukahti ja nukkui aamuun asti. Olimme päättäneet, että seuraavana yönä maitoa ei tule vasta kuin kolmen jälkeen. Typy heräsi epäonnekseen varttia vaille ja jäi maidotta. Vaikerrusta kesti 1h20min, mutta nukahti ja nukkui melkein seitsemään. Seuraavana yönä pätkä oli jo helpompi ja kesti alle tunnin, kunnes viime yönä: ERÄVOITTO! Vauveli nukahti 21.30 ja heräsi 5.30! Kyllä se näköjään on sitten kuitenkin totta, että ne oppivat, meidänkin vauva. Sai maitoa räjähtämäisillään olevista tisseistäni ja nukkui tyytyväisenä vielä kolme tuntia. Ja kaikki olivat tyytyväisiä. Itse tosin heräsin varmuuden vuoksi neljältä ihmettelemään. Mutta jos tämä on tässä, voin olla vain tyytyväinen.

Vaikka en toivokaan neuvoloihin mustavalkoista ja provosoivaa henkilökuntaa, sillä asiat voi kertoa hillitymmin ja ymmärtäväisemmin. Plus että jos meidän typymme on silminnähden hyvinvoiva ja tyytyväinen, tuskin sitä nälässä on pidetty.

Beibin juhannuslook oli vähintään vakuuttava. 

Juhannuksen piennarkukat poimittiin kera esikoisen, pienen kaunosielun.

 

Matkalla kotiin.