Onpa erikoinen ongelma! Meidän pikkuneiti, kahdeksan päivää vaille neljä kuukautta, ei suostu syömään pullosta enää lainkaan. Pulloa on tarvittu harvakseltaan, ja siitä on annettu aina minun omaa, pumpattua jääkaappi- tai pakkasmaitoani. Jotta olen päässyt lenkille tai esikoisen kanssa kaksistaan jonnekin. Kaksi kertaa olemme miehen kanssa erehtyneet menemään ilman lapsia omille teillemme yhdessä, ja vanhempani ovat lupautuneet lastenvahdeiksi. Molemmat kerrat ovat olleet katastrofeja. Ensimmäisellä kerralla minut soitettiin hätiin, koska he eivät saaneet vauvaa hiljaiseksi. Kun astuin ovesta sisään, vauva lutkutti tyytyväisenä maitoa pullosta ja makasi aivan rauhassa äitini sylissä. Oli kuulemma ihan justiin alkanut syödä. Ja nyt tällä viikolla, kun uskaltauduimme oikein teatteriin, täällä oli taas huudettu, eikä pullo ollut kelvannut enää ollenkaan. Itkuhan siitä tuli, äidillekin, huudattaa nyt pientä pienokaista turhaan. Ja meidän vauva kun ei turhia itke eikä huuda. Nälkäänsä ja väsyään, pääasiassa. Tissistä imeminen onkin sujunut vallan mallikkaasti heti ensi siemauksesta lähtien, eikä minulla ole niin hirmuisesti mitään menoja ollut, että olisi pitänyt olla pikkuisesta erossa. Mutta kyllä sitä väliin pitää päästä hengähtämään, edes lenkille tai salille.

Tähän asti mies on pärjännyt joten kuten, kuulemma vauva lutkutellut pulloa kolmekin varttia kerrallaan ja saanut sisuksiinsa muutaman kymmenen milliä maitoa. Hän on osoittanut, että osaa kyllä juoda myös tutin lävitse, kerran maitoa hupeni kymmenessä minuutissa jopa 90 milliä. Mutta tänään minut soitettiin tunnin poissaolon jälkeen takaisin, koska pullo ei miehen antamanakaan kelvannut enää ollenkaan.

Tuttiahan neiti ei ole huolinut enää ikuisuuksiin, tai en sitä ole enää pitkään aikaan tyrkyttänytkään, kun se ei kerran kelpaa eikä sen niin väliksikään, kun unilleen nukahtaa päiväsaikaan yleensä mukisematta ja hissuksiin. Illalla tissini toimivatkin sitten vaihtelevan ajan tutteina, mutta kun uni on tullut silloinkin yleensä alle puolessa tunnissa, en ole kokenut sitä ongelmaksi, mukavaksi läheisyyden tankkaushetkeksi molemmille vain.

Mutta nyt siis. Mitäs tässä pitäisi oikein tehdä. Tyttönen täyttää tosiaan ensi viikolla jo neljä kuukautta, ja tarkoitukseni on täysimettää hänet puolivuotiaaksi, jos maitoni vain pitää hänet kylläisenä. Pojan kanssa tätä ongelmaa ei ollut, hän söi kernaasti sekä tissiä että pulloa ja tuttia imi lähes kaksivuotiaaksi. Olenkin iloinnut, että nyt vältymme tutista vieroittamisesta, se kun myös tuntui aikanaan kurjalta riistää toisen yöllinen turva. Tällaista vaikeutta en siis osannut lainkaan odottaa. Vaihtoehtoja tuntuu olevan vain kaksi: olen seuraavat kaksi kuukautta koko ajan vauvan lähettyvillä tisseineni, (ei hyvä vaihtoehto) tai alamme antaa hänelle soseita jo nyt, niin että maidonsaannin merkitys pienenee (ei mieluinen vaihtoehto). En haluaisi siirtyä kiinteisiin ruokiin vielä, mutta haluaisin kuitenkin säilyttää edes jonkinasteisen vapauden mahdollisuuteni. Mikä siis neuvoksi? Neuvolasta en odota apua saavani, sillä tähänkin mennessä sieltä saadut neuvot ovat olleet niin ympäripyöreitä kautta rantain -neuvoja, ettei niistä ole tullut hullua hurskaammaksi.

Onko kellään mitään ideaa, miten pesunkestävän tissiposken saisi edes joskus hyväksymään kylmän muovin huulilleen?

Ei näin suloinen pikkuinen voi aiheuttaa päänvaivaa. Mutta kysynpä kuitenkin 🙂