Puistotäteilyn aikana voi ihailla kävelylenkillä vaikka tämännäköisiä maisemia.

Kaupungin järjestämä puistotätitoiminta on ihan parasta palvelua ties kuinka pitkältä ajalta. Olen puistoillut itse, ja nyt oma poikani leikkii samassa puistossa kuin isoveljeni aikoinaan. Viime viikon maanantaina vein pojan ensimmäistä kertaa puistoon tutustumaan, ja siitä lähtien hän on jäänyt tätien huomaan reippaasti yksin. Vain kerran on tullut itku, kun mies vei pojan viime viikolla, mutta kyyneleet olivat kadonneet samaan aikaan kuin mies näköpiiristä. Kerran poika on istunut liukumäen vieressä huilaamassa, mutta muutoin hän on ollut joka kerta touhukkaasti leikeissään. Siellä tehdään hiekkakakkuja, leikitään laivan kapteenia, ratsastetaan keppihevosella, kieritään lehtikasoissa ja keinutaan. Liikutaan. Ja opetellaan sosiaalisia taitoja omanikäisten pikkuihmisten kanssa. Lisäksi poika oppii itsenäisemmäksi ja omatoimisemmaksi kuin jos me olisimme kahdestaan lähipuistossa, johon vain harvakseltaan osuu muita lapsia vanhempiensa kanssa leikkimään. Kaikki voittavat.

Pisimmillään poika on ollut puistossa 1,5 tunnin ajan, ja joka ainut kerta hän on ollut kuiva sen jälkeen. Tätä ehkä eniten jännitin, koska puistossa on vähän hankala mennä tädin avustuksella pissalle näin kurahousukelillä, jos sellaista nyt leikin tiimellyksessä muistaisi edes pyytää.

Ja mitäkö itse teen tuona aikana? Puistoon on meiltä kävellen noin 1,7 kilometrin matka, jonka olemme taittaneet polkupyörällä, kävellen tai autolla. Jos minulla on aikeissa saada kotona tehdyksi jotakin (kuten tänään: keitin porkkanat, laitoin koneellisen pyykkiä ja vaihdoin koko ruokakunnan lakanat sekä söin aamupalaa ja luin lehteä), menen autolla. Tämä myös silloin, jos puistoilun jälkeen on tarkoitus tehdä jotakin, kuten eilen mennä isovanhempien luokse ja tänään kauppaan. Olen myös tehnyt itsekseni kävelylenkkejä puiston läheisyydessä, se sijaitsee ihanan omakotialueen kupeessa. Olen löytänyt jo monta unelmien pihapiiriä ja taloa, johon jossakin vaiheessa haluan meidän muuttavan!

Samaan aikaan mietin, milloinkohan nämä kiireettömät ja seesteiset vaikkakin touhun täyttämät päivät vaihtuvat vauva-arkeen. On ollut ihana puuhastella pojan kanssa yhdessä kaikenlaista, hänkin on ollut lähestulkoon koko ajan vain hyvällä tuulella ja innoissaan. Niin, se ultran määrittämä laskettu aika on tänään, mutta kohdussa tuntuu olevan hyvin levollista, tosin tällä hetkellä pikkuista taitaa vaivata hikka. Virallinen laskettu aika oli eilen, mutta tuleehan näitä, päiviä.