Huumori on tärkein
Minua ja miestä pitää yhdessä yhteinen ja samanhenkinen huumorintaju. Meitä naurattavat samanlaiset asiat ja ilmeet, tilannekomiikka ja kaikki muu, mikä nyt saa ihmisen nauramaan. Kun aina välillä asioille voi nauraa yhdessä ja oikein kunnolla vatsanpohjasta, asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin eivätkä maalliset murheet pääse nujertamaan meitä. Maallisilla murheilla tarkoitan ajoittaisia mietintöjä kotitöiden jakaantumisesta tai talousasioista. Olemme samoilla linjoilla niissäkin, mutta joskus väsyneenä niistä tulee sanomista. Mutta kuten sanottu, huumori auttaa.
Siksi olen niin iloinen, kun huomaan kaksivuotiaallamme samantyyppistä, järjestä irtautuvaa kykyä hassutteluun ja nauramiseen. Huumori on ehdottomasti yksi arjen tärkeimmistä asioista. Viime päivinä olemme hauskuuttaneet toisiamme vääntelemällä naamaamme erilaisiin ilmeisiin. Poika pyytää kymmeniä kertoja, että äiti, näytä vielä hämmästynyt ilme. Ja vihainen ilme. Iloinen ilme. Ja nauraa räkättää päälle. Suosituin on ehdottomasti hämmästynyt ilme, joka tehdään yhtäkkiä, varoittamatta. Hän itse treenaa kovasti vihaista ilmettä. Eilen, kun hoitoon ajaessani vilkaisin taustapeiliin, pojalla oli kasvoillaan kiukkuinen ilme. Kun käännyin oikein katsomaan, hän huitaisi kädellään: Älä katso! Treenit olivat kesken ja häiriintyivät. Oli hymyssä pitelemistä. Illalla kysyin, näytitkö hoitokavereillesi vihaisen ilmeen. Oli kuulemma näyttänyt. Ja olivat kuulemma olleet ihmeissään.
Kannustan erittäin mielelläni poikaani hassutteluun ja pelleilyyn, koska kunnon nauru piristää ihan jokaista. Ei elämä ole haudanvakavaa, sen aika tulee sitten elämän loppuessa, jos silloinkaan.
Kävimme vähän lähimetsässä tutkimassa. Sieltä tehdyillä löydöillä piti vähän poseerata.
