Säilötään talven varalle
Minustahan on tullut yhdeltä laidalta ihan kotiemo. Olen poiminut mustikoita ja mustaviinimarjoja ja pakastanut niitä talven varalle. Nyt vuorossa olivat mehujen ja hillojen teko. Varustan kotiamme kylmän pakkaskauden yli, toimin ihan kuin oma äitini aikoinaan – ja nautin siitä. Olimme mökillä, ja keitin siellä mustaviinimarjamehua monta pullollista (olisikohan tullut kymmenen) sekä soseutin omenoista hilloa kutakuinkin yhtä monta pakasterasiaa. Njam. Löysin myös mainiolta kuulostavan mehuaseman Paraisilta, jonne aion raahata omenasäkit mehunpuristusta varten. Miehen veljen vaimo tarjosi meille omenoitaan, he kun eivät ehdi niille tänä syksynä mitään tehdä, ja sieltä saamme vähintään tuon tarvittavan 50 kiloa. Mehut puristetaan, pastöroidaan ja purkitetaan valmiiksi, ja ainakin lapsuudestani muistan, että se omppumehu oli kyllä ihan parasta!
Huomaa, että olen siirtynyt työelämästä äitiyslomalle. Keskityn näköjään h-e-t-i kotihommiin. Olenhan ehtinytkin nauttia lomastani kokonaiset kaksi päivää. Virallisesti se tosin alkaa vasta ensi keskiviikkona. Ikävää on se, että niskani menivät tyystin jumiin viimeisen viikon rääkistä: tein niin paljon hommia neljän päivän aikana, että kolmena päivänä meni ylitöiksi, ja koska joudun istumaan valtaosan ajasta näytön ääressä ja kirjoittamaan ja koska alati kasvava mahani asettaa istuma-asennoilleni jo jonkinasteisia rajoituksia, istuin jossain hyvin hyvin epäergonomisessa asennossa. Olen käynyt jo kahdesti hierojalla parin viime viikon aikana, olen varannut vielä yhden ajan ja myös mies saa töitä harva se ilta. Toivottavasti vertyisivät, päänsärky ei ole kivaa. En ole ehtinyt liiallisen rehkimisen vuoksi harrastaa edes liikuntaa, sekin saattaa vaikuttaa. Maanantaina pääsen sentään uimaan.
Ja poikakin sai flunssan. Torstaina aivasteli mutta ei sen pahempaa, eilen oli aivan oireeton. Mutta tänään, jostakin räkätauti syöksähti päälle aivan salakavalasti. Tuolla ihan väsynyt reppana nyt nukkuu, sai hän sentään kunnon tujauksen c-vitamiinia vastakeitetystä mustaherukkamehusta, jota minäkin aion tästä ennaltaehkäisyksi mennä latkimaan.
Elämä on siis toistaiseksi melko seesteistä odottelua, ja nautin siitä kovasti. Olemme alkaneet ruotsalais-tanskalaisen Silta-sarjan (josta pari viimeistä jaksoa oli pakko katsoa ennakkoon Netflixistä) innoittamana ryhtyneet katsomaan jenkkiläistä The Killing-sarjaa, ja ainakin toistaiseksi se on vienyt mukanaan. En ole ikuisuuksiin mihinkään tv-sarjoihin koukuttautunutkaan, nyt se tuntuu ihan ookoolta vaihtelulta.
Koska en muistanut ottaa yhtä ainutta kuvaa tämänpäiväisestä mehunkeittelysessiosta, laitan yhden kuvan saaresta, jonne pian alkaa kohota piilopaikkamme, yhden kuvan etanasta, johon teimme pojan kanssa tuttavuutta eilisellä metsäretkellämme ja yhden kuvan kahvila-annoksesta, jolla palkitsin itseni torstaina päättyneen työrupeaman kunniaksi ihanassa kahvilassa, jonka vasta löysin.
Näistä tulee sitten ensi kesän maisemat.
Etanaa myös varovaisesti silitettiin.
Marjasmoothie ja suklainen raakakakku, ai että!