Ellin syntymä oli mulle alkuun todella vaikea asia käsitellä, kun joku mainitsikin sanan synnytys aloin itkemään hysteerisesti. Sanonta ”aika kultaa muistot” pätee tässäkin tapauksessa ja nyt tapahtuneesta on jo helppo puhua.

Ellin ”parasta ennen päiväys” oli merkattu 11.7 keskiviikolle, mutta olin tätä ennen käynyt jo muutamaan otteeseen äitiyspolilla keskustelemassa synnytyksen käynnistämisestä ja jonkinmoisesta pelosta alatiesynnytystä kohtaan. Mulla oli nimittäin koko raskauden olo, että tää ei ole tulossa alakautta ulos, mutta lääkärit oli toista mieltä. ”Synnyttäjän lantio, täältä tulee vielä monta lasta” sanoi lääkäri synnytystapa-arviossa… 11.7 tuli ja meni, samoin sitä seuranneet yhdeksän helteistä päivää, joiden aikana tuli kokeiltua kaikki internetistä löytyvät ”näin käynnistät synnytyksen” kikat, mikään ei toiminut!

Perjantaina 20.7 päätettiin lähteä retkelle Airistolle, koska eihän tämä ole syntymässä ennen joulua. Retki oli ja meni, ei minkäänlaisia tuntemuksia tänäänkään. Nukkumaan mennessä n. klo 23 alkoi kuitenkin kummallisia vatsankipristelyjä ja mielenkiinnosta aloin kellottamaan näitä. Kas kummaa 5minuutin välein tulevia säännöllisiä SUPISTUKSIA, vihdoin. Pian alkoi vessassa ramppaaminen ja jossain kohtaa irtosi limatulppa tai tulppaa. Tässä kohtaa aloin miettimään neuvolatädin patistamana tehtyä synnytystoivelistaa; tens, suihku… Suuntasin siis suihkuun ja mies kellotteli supistuksia vieressä. Säännöllisten supistusten vuoksi olin aika varma, että synnytän ihan justiinsa kotiin. Missään kohtaa supistukset ei ollut kipeitä ja pärjäsin kotona lauantai aamuun klo 03 saakka, oltaisiin voitu olla kotona kauemminkin näin jälkeenpäin ajateltuna. Päästiin suoraan saliin, 2cm auki ja synnytystoiveiden mukaisesti pääsin ammeeseen. Omalla kohdalla tämä amme oli yks iso pettymys. Vesi oli ihan liian kylmää mulle, mutten kehdannu heti sanoa kätilölle etten haluakaan olla täällä lillumassa:D

Yövuoro ehti vaihtua aamuvuoroon ja mies nukkui pöydän alla, samalla kun mä katselin tabletilta sarjoja ja viestittelin kavereille miten helppoa tää on 😀 Tässä kohtaa avautumisessa ei ollut tapahtunut kovinkaan monen sentin muutoksia ja sain käteeni ilokaasun. Vierastin tätä alkuun, mutta loppua kohden oltiin jo ystäviä. Kalvot puhkaistiin puolen päivän aikoihin ja netistä lukemani mukaan sitten ne lapset syntyy yleensä pikapuoliin. No ei tämä meidän, supistukset kyllä muuttuivat monta astetta voimakkaammiksi ja olo oli jotenki hassu, kun lapsivettä vaan tiputteli jatkuvalla syötöllä lakanalle, tuntui kuin olisi pissinyt housuun. Aika hyvästellä aamuvuoro, ja tervehtiä iltavuoroa.

Iltavuoron aikaan sain epin ja se helpotti, ainakin hetkeksi. Lääkärit tulivat kurkkaamaan mikä tilanne ja missä mättää, kun homma ei vaan edennyt eikä ollut edes ponnistusoloa. Tässä kohtaa ilmaistiin jo miehen kanssa, josko sitä sektiota, mutta NOUP! Lääkärin kehoituksesta laitettiin oksitosiini tippumaan, jotta saadaan kiihdytettyä supistuksia. Mahtavaa, nyt sattuu ja kunnolla eikä mitään tapahdu, iltavuorokin lähti jo.

Tervetuloa yövuoro, avautumisvaihe saatiin hoidettua kolme kertaa lisäämällä epiä, mutta ponnistuksen tarvetta ei vaan ole. Kokeilin kätilön kehotuksesta puskea ja puhaltaa, mutta Elli ei hievahdakkaan tullakseen ulos. En hanki enää yhtään lapsia oli ajatus jo tässä kohtaa. Joskus klo 22 lääkäri saapui uudelleen, tällä kertaa saadaan sektio päätös, vauva ei ole edes mahtumassa ulos. Muistan, kuinka huokaistiin miehen kanssa helpotuksesta nyt hän tulee!

Tässä kohtaa alkoi kivut olemaan jo sietämättömiä, vauva painoi lantiossa ja joka asento oli kuin puukolla hakattaisiin. Muistan miten ne kivut tuli kolmen ryppäissä ja sit helpotti vähän. Eikä mitään lääkityksiä enää saanut, koska kohta mennään saliin. Kohta on melko laajakäsite tässä kohtaa, sillä meidän kohta tarkoitti KAHTA tuntia. Meidän tuurillamme tietysti samaan aikaan sattui myös hätäsektio, joka tottakai ymmärrettävästi meni ohitsemme. Vihdoin klo 00 mut kiikutetaan saliin, hiestä märkänä ja kivusta huutaen. Välittömästi spinaalin saatua musta tuntui kuin olis päässyt taivaaseen, nyt tää tulee varmasti ulos! Klo 00:43 syntyi meidän pieni Elli 🙂

-ME