Ikävä eksää

Tänään olen ollut siinä määrin kanuunassa edellisillan bailaamisen jälkeen, että olen herännyt kosteissa lakanoissa, lääkinnyt päänsärkyä ja ostanut kaapin täyteen krapulajuomaa ja -ruokaa. Mutta henkistä darraa on pahempi lääkitä. 

Heräsin alakuloisena, kuten aina, mutta tällä kertaa alakuloisuuteen liittyi seksuaalista turhautumista. Seilasin nettideittisivullekin, mutta en luojan kiitos mennyt lisäämään sinne profiilia. Sitten kokeilin taas nettiseksiä, mutta chatissä tuntui olevan tavallistakin mielenkiinnottomampia ja mielikuvituksettomampia ukkomiehiä, jotka olivat heti vaan puhelinnumeroa ja kuvia kerjäämässä. Ei kiitos.

Vajosin sitten sohvanpohjalle ja krapulaisen horrokseen. Olo oli yksinäinen ja kun sain eksältä videon tyttäreni touhuista, rintaani alkoi puristaa. Itketti. Minulla on ikävä eksää ja sitä, mitä meillä oli.

Viimeiset vuodet avioliitostamme oli täynnä riitaa, katkeruutta, puhumattomuutta ja etäisyyttä, mutta sitä ennen meillä oli 7-8 vuotta hauskaa. Ok, en ole niin muistojeni sokaisema, etten tajuaisi, että oli meillä ongelmiakin. Mutta eikö kaikilla ole aina jotain? Meillä oli kuitenkin paljon hyvää: läheisyyttä, huumoria, keskusteluja ja luottamusta. Ja olihan sitä satunnaisesti vielä viimeisinäkin vuosina. 

Olemme edelleen hyvissä väleissä eksän kanssa ja vain viikko sitten hän oli meillä taas yötäkin. Ystävieni on jostain syystä vaikea käsittää, että voimme olla eronneita ja silti yökyläilyväleissä. Minulle nuo yökyläilyt ovat turvasatamia. On turvallista olla yhdessä, nauraa yhdessä, pelata perheen kesken, päivitellä päivän uutisia ja yhteisten tuttujen fb-päivityksiä ja syödä kolmistaan. Vasta eron jälkeen aloin arvostaa tavallista arkea ja perheen tuomaa läheisyyttä. 

Nyt olen yksin kuten halusin, mutta luultavasti en sen onnellisempi kuin avioliiton karuimpina hetkinä. Totta – minulla on mahdollisuus päättää omista asioistani, mennä ja tulla miten haluan. Mutta pääni on tyhjä ja ajatukseton. Ei kärsimätön, vihainen tai kyllästynyt, muttei myöskään iloinen, energinen tai positiivinen. Kotona kaikuu hiljaisuus varsinkin nyt, kun tyttäreni on isällään kesälomaa viettämässä. Haluaisin olla heidän kanssaan. Yhdessä. Mutta se silta on tullut poltettua ja se on oma vikani.

Niinpä jatkan makaamista täällä sohvalla ja kun en kaipaa perhettäni, mietin mitä sitten tapahtuu, jos eksäni alkaa seurustella jonkun toisen naisen kanssa? Tämä on yksi pääni sisäisistä kauhuskenaarioista ja olen herännyt monta kertaa painajaiseen, jossa eksäni on löytänyt uuden naisen (aina hoikemman ja nuoremman kuin minä). Olen valmistellut itseäni hetkeä varten, jolloin minun pitää puhua uudesta tyttöystävästä huolettomasti ja ystävällisesti. Kieleni päällä on ollut toistuvasti sanoa eksälle, että jos hän aikoo hankkia uuden naisen, minun pitää tavata hänet ennen kuin he alkavat viettää aikaa tyttäreni kanssa. Olen nielaissut kyseisen ajatuksen yhtä monta kertaa kuin se on pälkähtänyt päähän, koska tyttäreni on tässä asiassa pelkkä keppihevonen. Tajuan kyllä, että olen mustasukkainen ja halukas etsimään uudesta kandidaatista paljon virheitä.

Hassua, kuinka vielä kolme vuotta sitten olin aivan varma, että elämäni paranisi 100%, kun pääsisin ukostani eroon. Riemua kesti noin puoli vuotta, kunnes ilo alkoi himmetä. Ja nyt ollaan sitten tässä.

Omapa on soppani, sitä sopii nyt sitten nieleskellä.