Minä en ole enää sama

Nyt vituttaa – ja negatiivinen suhtautumiseni blogeihin

Täällä ollaan. Hengissä edelleen. Radiohiljaisuuden aiheutti lastensuojeluilmoitus, joka piti tehdä entisestä puolisosta, kun tämä katsoi tarpeelliseksi lyödä lastani. Menin rikki – enemmän kuin koskaan –  ja prosessi itsessään oli yhtä piinaa poliisikuulusteluineen ja jatkuvinen laumaistumisineen sosiaali- ja muiden alan ammattilaisten kesken. Kaikesta tästä on nyt kohta puolitoista vuotta. Välit eksään ovat pikku hiljaa parantuneet, mutta […]

Minä en ole enää sama

OHUELLA JÄÄLLÄ – VAROVASTI TYÖELÄMÄÄN

Päiväsairaalajaksoni päättyi perjantaina. Vaikka olin alussa skeptinen, pidin osastojaksosta loppujen lopuksi suunnattomasti. Se toi rytmiä elämääni ja parin viikon sinnittelyn jälkeen oli mukavaa nousta aamulla ja lähteä jonnekin, silloinkin kun takana oli huonosti nukuttu yö. Oli lohdullista tietää, että kun ahdistus tai paniikki iski, lähellä oli aina ammattilainen. Tunsin oloni turvalliseksi ja minusta tuntui siltä, […]

Minä en ole enää sama

TUNNISTA MASENTUNUT – KONKREETTISIA ESIMERKKEJÄ

Olen viime aikoina tuntenut oloni paremmaksi kuin aikoihin ja samoihin aikoihin on alkanut tapahtua jotain sellaista, mitä ei tapahtunut aikoihin. Olen alkanut kiinnittää huomiota ulkonäkööni ja olemukseeni ja ruvennut taas tuntemaan ja ajattelemaan enemmän kuin jokin mikroskoopissa kiemurteleva tohvelieläin. Kun katson taaksepäin mennyttä vuotta ja pidempääkin aikaväliä, sitä leimaa räikeä välinpitämättömyys monissa asioissa, jotka ovat normaalin terveen […]

Minä en ole enää sama

INTERVENTIO

Kun pää sekaisin sattuu tekemään mitä sattuu, joutuu aina ylimääräiseen syyniin. Kun kiikutin taannoin itseni ja lihakseen asti ulottuvan repaleisen haavani psykiatrisen sairaanhoitajan nähtäväksi, soitti hän luonnollisesti heti lastensuojeluun. Se on hänen tehtävänsä, kun olen alaikäisen lapsen pääasiallinen huoltaja.  Pelkäsin, mutta en kumminkaan niin paljon, että olisin alkanut salailemaan itseni vahingoittamista. Tiedän jo tähän mennessä, […]

Minä en ole enää sama

ELÄMÄNI RAKKAUKSISTA

Olen terapianomaisesti viime päivinä kirjoittanut tarinaa. Tarinaa rakkauksistani ja vahvoista ihastuksistani ja väliin sitten kaikkea sitä, mikä on alkanut jo joskus 1990-luvun alussa. Rakkauksista, ihastuksista ja sairaudesta.  Kun olen kirjoittanut ja kirjoittanut, eteeni on piirtynyt surullinen kuva naisesta, joka etsii parikymppisenä ihannetta, jota ovat muokanneet epärealistinen romanttinen kirjallisuus ja toisaalta valtava tarve tulla rakastetuksi omana […]

Minä en ole enää sama

MITEN PIILOTAT JA PALJASTAT – HULLUUDEN KERTOMISESTA LAPSELLE

Kun ihmisellä on lapsia ja vaikeita mielenterveyden ongelmia – pysyviä tai määräaikaisia – suosittelevat terveydenhuollon ammattilaiset kertomaan sairaudesta. Se tulisi tehdä ikätasoisesti.  Helppo ohje eikö olekin? Paitsi että sitä se ei ole.  Keplottelin ja teeskentelin pitkän aikaa, enkä senkään vuoksi koskaan selitellyt vointejani tyttärelleni ennen kuin hän oli 7-vuotias. Kyllähän hän oli varmaan nähnyt minut sohvalla, […]

Minä en ole enää sama

MIELENTERVEYS JA TYÖPAIKKOJEN TODELLISUUS

Olen seurannut suomalaista työelämää vuodesta 1999 lähtien ja olen oikeastaan siitä lähtien kouliutunut esiintymään, kuten se vaatii. Pitää olla ulospäinsuuntautunut, tiimipeluri, positiivinen, hienotunteinen, aktiivinen, tavoiteorientoitunut ja vahva.  Kun ensimmäinen keskivaikea masennukseni diagnosoitiin 2002, olin oireillut jo pitkään, mutta olin ollut uudessa työpaikassa vasta puoli vuotta. Teeskentelin ja esitin aikani ja tämä oli harvinaisen hankalaa erityisesti […]