Kohti psykiatria (taas)

Olen taas miettinyt, joko mennään taas alaspäin. Aamut ovat vaikeita. En pääse sängystä ylös, ellei ole aivan pakko. Lisäksi minulla on ollut jo kuukausia selkä- ja polvi-/nilkkakipuja, jotka vaikeuttavat aamuja ennestään. 

Maanantaina minulla oli terveydenhoitajan vastaanotto ja hän päätti järjestää minulle (taas) psykiatrin ajan. 

Olen itse aivan täynnä tätä paskaa oloa. Haluan takaisin kirkkaat ajatukset ja motivaation tehdä jotain. Jo se, että minulla on 7-vuotias lapsi kotonani joka päivä, vaatii sitä. Mitä jos tyttäreni oppii luulemaan, että tällainen käytös on normaalia aikuisuutta? Se, että ei käydä töissä, nukutaan puoleen päivään, maataan sohvalla ja vahdataan Netflixiä koko päivä ellei sitten lueta kirjaa. 

Tiedän, että tällainen ei ole normaalia, mutten pysty tekemään asialle mitään. Arvatkaa, kuinka monta kertaa minua kehotettu ottamaan itseäni niskasta kiinni tai ryhdistäytymään? Sellaisten hokemien jälkeen tuntuu, että sitä käpristyy häpeästä kokoon ja on vielä aiempaakin avuttomammassa tilassa. 

Ihmettelen vain, mitä se lääkäri voi minulle tehdä. Lisätä taas lääkkeitä? Ihanaa. Mitähän siihen cocktailiin tällä kerralla heitetään?