Kotiseudulle pohjoiseen

Päivitystä kotiseudultani Etelä-Lapista. Lensimme tänne tyttäreni kanssa eilen ja huolimatta äidin ruokahömpötyksistä, ainaisesta kalenteroinnista ja pyrkimyksestä määräillä minua kuin 5-vuotiasta lasta, olo on seesteinen. On ihanaa olla taas yhdessä tytön kanssa ja toisaalta täällä on aina lapsenvahti tarjolla, kun sitä tarvitsen. 

Valproaatti on ilmeisesti purrut mahtavasti, koska tunnen olevani viimein elossa, virkeä, jopa iloinen. Sen seurauksena olen tehnyt muutakin kuin maannut sohvalla tai sängyssä katsomassa Netflixiä tai HBO:ta. 

Olen riidellyt mukulan kanssa pyöräilyn opettelemisesta uudelleen, koska isompi pyörä näytti olevan ylitsepääsemätön haaste. Aikamme harjoittelimme pihalla lapsuusajan Tunturillani, kunnes hermostuin tyttäreni draamailuun. Joka kerta, kun jokin vähän epäilytti, päästi hän semmoisen parun, että koko kylä taatusti hyppäsi nahoistaan. Isäni tuli vuorostaan puikkoihin ja homma alkoi vähitellen sujua, varsinkin sitten kun tajusin esittää houkutukseksi mahdollisuuden lahjukseen. Eikä aikaakaan, kun pyöräilimme kylän ympäri vain pienten äiti-tytär-kohtausten saattelemana.

Lisäksi tein pizzaa, päivitin Linkedinin, katsoin elokuvaa, luin kirjaa, kävin salaa tupakalla kaksi kertaa (vanhempani tietävät, että poltan pari tupakkaa päivässä, mutten jaksa kuunnella sitä jankutusta) ja metsästimme kaupoista tytölle kouluvaatteita. Ja tietysti sitä palkintoa, joka nyt sattui olemaan nukkekodin nukkeja. Siitä on aikaa, kun olen ollut näin aktiivinen, vaikka lista tuskin tekee vaikutusta kaikenmaailman puuhapeteihin. 

Nyt aion rauhoittua tämän mahdottoman aktiivisen päivän jälkeen ja huomenna aloitan projektin. Sellaisen, jossa voin kirjoittaa mutta myös tienata rahaa, jos hoidan homman kotiin. Siitä sitten tuonnempana. Ihanaa!