Mielialalääkkeistä

Nyt vituttaa tämä jatkuva tokkura niin paljon, että päätin pienentää psyykenlääkkeitten määrää. Tämähän on tietysti sellainen toimenpide, jota ei koskaan saisi tehdä omin päin, mutta tässä suhteessa tottelemattomuus on meissä kaksisuuntaisissa niin yleistä, että se on suorastaan sairauden oire. 

Olen syönyt nyt puoli vuotta päivittäin 600 mg Ketipinoria ja 300 mg Venlafaxinia. Kun siihen lisätään Lyricat, Diapamit, Opamoxit ja Imovanet, niin yhteismäärä per päivä on siellä 1 gramma/per päivä tasolla. En keksi mitään muuta syytä jatkuvaan väsymykseen ja tokkuraan, jotka eivät väisty vaikka kuinka nukkuisin ja lepäisin. Kävely tai touhuaminen ei piristä, lukeminen ei piristä eikä varsinkaan mikään vihoviimeinen siivousurakka piristä. Ymmärrän kyllä, että lääkkeitä piti nostaa talvella, kun masennus vyöryi pahimmillaan, mutta nyt tunnen muutoin olevani paremmassa kunnossa lukuunottamatta jatkuvaa väsymystä.

Koska en saanut lääkäriaikaa kuin vasta heinäkuun loppupuolelle, otan nyt oikeuden omiin käsiin. Eilisestä lähtien puolitin masennuslääkkeen ja tasaavan. Katsotaan iskeekö hypomania. Tuskinpa vaan. Ja jos iskee, niin enpä voi valittaa. Tätä zombie-elämää on kestänytkin jo liian kauan. Toinen vaihtoehto tietenkin on, ettei masennus koskaan kunnolla väistynytkään, ja romahdan taas pimeyteen.

Mutta ajatellaan positiivisesti. Ehkä kaikki menee hyvin. Ehkä saan inspiraation laihduttaa ja hankkia itselleni vaikka rakastajan.