Nettiseksistä
Kun aika kuluu surkeana kotona eikä aloitteellisuutta ole nimeksikään, pitää keksiä jotain viihdettä, joka vastaa kykyjä ja tarpeita. Minulla ei viime kuukausina ole ollut kykyjä juuri muuhun kuin lukemiseen tai tietokoneen ääressä nököttämiseen. Ja koska aika ajoin seksuaalivietti muistuttaa itsestään, olen päätynyt nettiseksifoorumille nimeltä Herkku.net. Kyseisen palvelun chat on kohtauspaikka, jolla kukkii ihmisen seksuaalisuus kaikessa loistossaan ja karuudessaan. Siellä huutelevat transihmiset, homot, bi-seksuaalit, s/m-ihmiset, himokkaat peräkammarinpojat ja kicksejä kaipaavat ukkomiehet – ja sitten myös iljettävät pedofiilit huonosti jos ollenkaan naamioituneina.
Miehistä on joka tapauksessa aina valtava ylitarjonta, joten markkinoilla pärjää nainen – olipa tämän nimimerkki ja tarve mikä hyvänsä.
En kuitenkaan useimmiten esittele itseäni nelivitoseksi ylipainoiseksi mielenterveyskuntoutujaksi, vaan olen ottanut tavakseni esiintyä 20-25-vuotiaana neitona tai rouvana, jolla on ihannevartalo: isot tissit, pyöreä peppu ja paksu pitkä tukka (väri vaihtelee). Ai miksi? Koska tällöin vastauksia tulee välittömästi 20-70-vuotiailta miehiltä niin paljon, että on suorastaan vaikea valita fantasiakumppani. Jotkut ilmiselvästi jopa uskovat, että yhteyden toisessa päässä on kiimainen neitsyt, kyltymätön nuori rouva tai vanhoista ukoista unelmoiva opiskelijatyttö, koska puhelinsoitto-, skype-yhteys-, tai live-seuran kerjääminen alkaa muutaman viestin jälkeen.
Tämä tuo keskusteluhetkiini synkkää huumoria, mutta myös aitoa kiihottuneisuutta. En tiedä miten, mutta usein onnistun kuvittelemaan itseni vaivatta piukaksi ja himokkaaksi nuoreksi typykäksi, jolla on chat-kumppanin toivomia hiuslisäkkeitä, tekoripsiä, rakennekynsiä, piikkikorot ja – totta kai – posliinipillu (chat-mies ei tunne käsitettä brasilialainen vahaus). Objektiivisen tutkimukseni perusteella edellä mainitut ominaisuudet ovat nuoren iän lisäksi olennaisia kunnolliselle seksilelulle ja panopuulle. Eikä se minua haittaa! Maalailen kuvan itsestäni superbeibinä ja innostun yhtä paljon omista kuin toisen viesteistä.
Kieli ei näissä yhteyksissä saa olla mitään Harlequin-söpöstelyä. Mitä ronskimmin itse kirjoitat, sitä hurjempaa seksitekstiä tulee toisesta päästä. Chatissa ei rakastella, suukotella tai hyväillä. Siellä nussittaan, purraan, nipistellään ja kouritaan. Ja sitä minä haenkin. Jostain syystä mielikuvitusseksi on minusta aina sitä tyydyttävämpää, mitä rajumpaa ja rivompaa seksi on. Olen kyllä tykännyt reippaasta menosta oikeastikin, mutta en koskaan ole toteuttanut sellaisia irstailuja, joita kuvailen chatissa.
Monen mielestä tällainen harrastus saattaa olla inhottava. Minä olen saanut siitä ainakin hetkellistä itsetuntoa ja tyydytystä. Osaan kuulemma kirjoittaa kiihottavasti ja vastapuoli on ”saanut kovemman orkun kuin koskaan” tai muuta vastaavaa. Uskon, että vaikka ihminen toisessa päässä voi tietysti valehdella minulle mitä hyvänsä itsestään, tuollaista ei kukaan jaksa yleensä sepittää. Ainakin, jos minulla on linjoilla tylsää, minä vain katoan, vaihdan nimimerkkiä ja otan uuden kumppanin.
Tällä harrastuksellahan saattaisi jopa työllistyä. Tulisikohan minusta hyvä seksityöläinen? Pitäisikö panna pystyyn oma puhelinlinja? Pidän vaihtoehdon mielessä, jos ei muuta uraputkea ala ilmestyä näköpiiriin.