Salama on taas hoidossa kun opiskelut alkoivat ja työt jatkuvat. Tällä kertaa herra on Sinikan kanssa maaseudulla. Sain sieltä maanantaina kirjeen.

Salama polulla. Okei, vähän lisäsin hehkua, että näkisitte, millaisena minä näen Haukkuni :D.

Hei vaan täältä maalta,

Meillä on mennyt oikein hyvin. Kovasti ollaan Salaman kanssa ulkoiltu ja leikitty.
Hän on viihtynyt hyvin. On myöhä ja Salama nukkuu jo.
Laitan sinulle kuvia, joita otin tänään.

Halaus pikku emännälle Salamalta ja Sinikalta

Salama kattohommissa.

Kirjeen mukana oli paljon valokuvia Salaman touhuista. Jätkä oli ollut ”apuna” kitkemisessä (kiivennyt Sinikan selkään ja tehnyt hommasta mahdotonta), talonvahtina (turha yrittää naapurin kissan sille tontille), lenkittäjänä (tämä ei tietenkään huvita kuin silloin, kun ei sada vettä), kattoremontissa (söi kattolautoja maassa) sekä tietysti metsälenkeillä (josta löytyy paljon kivoja juttuja kuten kuolleet kastemadot ja hevosenlantaa, ei niistä sen enempää). 

Salama ja Kaveri.

Salamalla on mukana repullinen tavaraa. Tärkein repun sisällöstä on herran oma lemmikki, Kaveri. Kaveri poseeraakin Salaman kanssa lähes jokaisessa iltakuvassa.

Salama portailla.

Onkin jo kova ikävä pikku-Pölypalloa. Tulisipa pian kotiin. Huomasin muuten tänään imuroidessani, että huvittavaa kyllä, tuo monta vuotta sitten annettu lempinimi Pölis pitää hyvin paikkansa: kämppäni on nimittäin pölyisempi kuin silloin, kun herra on paikalla. Jätkä varmaan nuuskuttaa ympäriinsä sen verran, että villakoiria ei ehdi muodostua (lue: imee pölyt itseensä). Täytyy ehkä alkaa pesemään haukkua vähän säännöllisemmin…

Salama juomassa.

Helpottaa kovasti, kun tietää, että Pikkukaverilla on kaikki hyvin ja että hän viihtyy. Minun on sitten mukavampi keskittyä kouluun ja työhön kun ei tarvitse huolehtia yksin olevasta Elaimesta. Olen niin onnekas tämän koiratukiverkostoni kanssa!!