Koska ihmisellä pitää olla elämäkin
Vielä jonkin aikaa sitten olin vähän sitä mieltä, että kynsien laittelu ja meikkaaminen on vähän sellaista ihan-turhuutta. Että kun meikit päivän aikana kuitenkin karisee, illalla jämät pitää puhdistaa pois ja seuraavana aamuna saa olla laittamassa uutta pakkelia, niin what’s the point. Ja kynsien lakkaus se vasta turhalta tuntuikin: siitähän ei ole kerrassaan mitään suorituskyvyllistä hyötyä! En todellakaan pääse juoksemaan mitenkään tilastollisesti merkittävämmän nopeammin palaverista toiseen, jos kunteni ovat lakatut. Hierontaankaan ei ollut ikinä aikaa. Kaikki pakollisen yli menevä kaunistautuminen vaikutti turhalta ajanhukalta, jonka voi käyttää johonkin tarpeellisempaankin. Kuten esimerkiksi öö… töihin?
Jos näkisit ranteeni, näkisit myös kuminauhan. Mmmiksi?
Olin aiemmassa, pitkäaikaisessa duunipaikassani aikamoinen työjuhta. Töissä kun oltiin niin piti olla koko ajan tehokas, erittäin säntillinen ja muutenkin mahdollisimman tunteeton ja robotin omainen työkone. Kotiin lähdettiin, kun työt oli tehty. Eli ei koskaan ajoissa. Ja sitten mietin kauheasti, että miksi inhoan koko hommaa. Asenteesta se lähti, minun asenteestani. Mutta lopulta asennettaankaan korjaamalla ei voi tehdä ihmeitä. Siksi lähdin tekemään jotain ihan muuta.
Nykyisessä työssäni olen tajunnut, että duunissa saa olla hauskaakin! Se ei ole työnteosta pois, päin vastoin. Oman ajatusmallin korjailu kestää kyllä vielä varmaan vuosia: kun koira on hoidossa, hyvin usein ajattelen vieläkin duunissa tyyliin ”mitä mä turhaan kotiin lähden ajoissa kun siellä ei ole ketään odottamassa”. Tässä vaiheessa sitä ranteessa olevaa kuminauhaa pitää aina vähän pingottaa ja päästää irti niin että räpsähtää. Ja tajuta lähteä kotiin saman tien. Ihan vaan koska ihmisellä pitää olla Elämäkin, siis töiden ulkopuolinen sellainen. Vaikka sitten sen takia, että voi harjailla jonkun hiuksia, maata sohvalla ja torkkua, kutoa, siivota helmikokoelman kolmanteen kertaan, tehdä kokeilumeikkejä tai vaikkapa lukea hömppäkirjaa. Tai leikkä koiran kanssa tai lakata kynsiään. Kaikki itseen ja läheisiin käytetty ihana, turha aika tuntuu tulevan tuplana takaisin hyvänä, tasaisempana fiiliksenä ja elämästä iloitsemisena.
Sanoo nainen, joka tekee tätä nykyä ystävilleen ripsienpidennyksiä ja jonka kynnet ovat ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen a) lakatut ja b) punaiset! Ihanat!!
Ps. Ja se kuminauha on oikeasti hiuslenkki. Eikä sitä enää tarvitse räpsäytellä ihan niin usein 🙂
