Toimitus kyseli tuossa oudointa painajaista. Omasta painajaisestani oudon tekee se, että olen nähnyt samaa painajaista jo monen monta vuotta, unen paikka vaan vaihtuu kotimme mukaan. 

Painajaiset alkoivat kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni ja aloin seurustella mieheni kanssa. Ei, mies ei ole syypää painajaisiin. Painajaiset ajoittuvat aina aamuyöhön, kun mies on jo lähtenyt töihin. Eli painajaiset ovat selkeä turvattomuuden tunteesta johtuva merkki. 

Unen kaava on sama paikasta riippumatta. Minä herään ja suuntaan eteiseen. Yritän sytyttää valon, mutta en saa syttymään yhteenkään huoneeseen valoa. Sitten tunnen sen, kuinka minua tarkkaillaan. Joskus näen tarkkailijan ja joskus kyseessä on mies, mutta useimmissa tapauksissa painajaisten alkuaikoina asunnossani oli nainen. Uni ei vaan meinaa loppua. Jossain kohtaa ”herään” ja tajuan kyseessä olleen painajaisen, nousen uudelleen sängystä ja sama painajainen toistuu montakim kertaa, ennenkuin OIKEASTI herään. Pelkästään noiden painajaisten ajattelu saa minut ahdistumaan. 

Kamalaa oli, kun edellis talvena eräänä aamuna nousin sängystä, sytytin eteisen valon ja suuntasin vessaan. EIKÄ SE VESSAN VALO SYTTYNYT! Voin kertoa rehellisesti soittaneeni paniikissa miehelleni ja kysyneeni syttyikö valot kun hän lähti töihin. Onneksi pelottavan seuralaisen sijasta vika oli sulakkeessa!

Kuva Googlesta.

Toivottavasti nyt kun alan nukkua, en näe painajaisia! Hyi!