Polvi vaivaa!

Polveni ovat aina olleet heikot. Kun vielä harrastin tanssia, sain sitoa polvet ennen reenejäx jotta ne olisivat kestäneet kaikki hypyt. Vettä ne ovat keränneet myös vaihtelevasti. 

Pidempää työmatkaa ajaessani, sain naksautella polvea aina välillä, koska se jäi kytkintä käyttäessä välillä ”jumiin”. Kaikki nämä ovat kuitenkin olleet ohi meneviä vammoja. 

Kolme viikkoa sitten kuitenkin sain sunnuntai aamuna huomata polven taas vihoittelevan. ”Jotain ohi menevää.” Ajattelin, mutta kun polvi yhä parin viikon päästä vaivasi, välillä pahastikin, päätin varata ajan lääkäriin. 

Lääkäri väänteli ja käänteli jalkaani, muttei löytänyt siitä mitään vikaa. (En siis huutanut ääneen.) Käski hakea apteekista buranaa, kyllä se kipu siitä helpottaa muutamassa viikossa. Sanoin, että enhän minä saa syödä paniikkihäiriö-lääkityksen takia muuta, kuin panadolia vatsahaavariskin takia. Tähän kuitenkin todettiin, ettei yksi kuuri haittaa ja vatsavaivojen ilmestyessä voisin hakea vatsalääkettä. (Somaciahan en tosin voi syödä, koska sen takia kroppa kerää paniikkilääkkeen varastoon aiheuttaen yliannostuksen ja sitä kautta hirveät sivuoireet. Testattu on viime kesänä.)

Suvusta löytyy onneksi farmaseutti, joka kielsi minua missään nimessä syömästä buranaa ja määräsi tilalle kipuun tuttua panadolia ja tulehdusta auttavia rasvoja. (Keskenmenon takiahan jouduin syömään tulehduslääkettä, mutta se oli välttämätöntä!)

Koska tk on sitä mieltä, että polvessa on vaan jänne jumissa tai rasittunut, ei kai auta kuin seurata tilannetta ja varata aika yksityiselle ortopedille, jotta pääsen polveni kanssa kuvattavaksi. Kuinka kivaa! Ja halpaa! 

Huoh!

Erään ihanan tytön kanssa tosin olemme jo diagnosoineet minulle kondromalasian:

Nuorille naisille hyvin tyypillinen polvikivun aiheuttaja on kondromalasia, eli polvilumpion ruston pehmeneminen ja halkeilu, joka voi alkuvaiheessa olla hyvinkin kivuliasta. Usein kipuun liittyy myös rahinaa polvea ojentaessa ja koukistaessa. Kipu pahenee myös pitkään istuessa, portaita noustessa/laskiessa tai kyykistyessä. Hoitona käytetään fysioterapiaa ja reiden etuosan lihasten vahvistamista. Yksittäisissä tapauksissa myös nivelen tähystyksestä ja irrallaan olevien rustokappaleiden puhdistamisesta voi olla hyötyä.

(http://www.mehilainen.fi/yleisimmät-polviongelmat-ja-tapaturmat?loc=703)

Loppukevennys:

Miehelläni on myös polvet siinä kunnossa, että hänen piti aikoinaan lopettaa juokseminen, jottei polvia pitäisi leikata nuorelta ihmiseltä. (Arvatkaa kiroaako se nyt sitä, ettei niitä lääkärit vaivautuneet aikoinaan leikkaamaan!) Itselläni on tosiaan heikot polvet. Olemme vitsailleet siitä, että on melkeinpä ihme, että tyttäremme polvet pelittävät. 😀 (Kop kop kop, koputetaan puuta.)

Suhteet Oma elämä Terveys

Onnenviipaleita.

Lauantain vietimme mökillä auringosta nauttien ja kauniin kevyen rusketuksen hankkien (oli aurinkorasvaa!). Kävimme myös laskemassa verkot ja saimme tyttären kanssa lasikuitua persuksiimme vanhasta veneestä. Onneksi Tyksin hoitajan mukaan se ei ollut vaarallista ja hänen ohjeillaan saimme ihottuman ja kirvelynkin rauhoittumaan!

Grillasimme illemmalla kotona takapihallamme ja söimme iltapalaksi pannaria. Nukkumaan mentiin vasta puoliltaöin. 

Aamulla heräsin jo ennen kuutta, koska jo muutaman viikon vaivannut polvi oli taas niin kivulias (tästä tulossa oma postauksensa). Kihnutin miehessä kiinni tunnin verran, kunnes hain omassa sängyssään levottomasti nukkuvan tytön sänkyymme ja jätin omat muruni nukkumaan. 

Yhdeksältä jätin rakkaat ja appivanhempani aamupalalle ja lähdin päiväkotimme kevätkirkkoon, jossa eskarilaisemme siunattiin koulutielle. Aina yhtä liikuttava tapahtuma! 

 

 

image.jpg

Raikkaassa sateessa/ukkosessa oli mukavaa istuskella viileässä maximekossa. Olen rakastanut maxeja jo vuosia, mutta ne vaan vaativat yleenaä joko korkkarit kaveriksi, tai sitten pienen lyhennyksen, kun varsi on vaivaiset 157 cm. 😀

 

Päivällä mies vei isänsä mökille viettämään viikkoa ja toi samalla verkoilta taas hiukan kalaa! Pakkasin tämänkertaiset kalat kylmäkassiin ja lähdimme tytön, sekä anopin kanssa kohti anoppilaa. Tyttö nukkui automatkan fammulan kautta mammalle, jonne veimme tuliaiseksi tuoretta kalaa ja itsemme!  Muutama tunti vierähti äidin luona taas nopeasti ja päivä alkoi kääntyä iltaan. Kotiin oalatessamme meitä odotti suihkunraikas isi, joka oli repinyt takapihalta irti hurjia kantoja juurineen, sekä yhden ison kiven! 

 

 

image.jpg

Neiti takkupallero Pihkanenkin halusi välillä syliin. Muru. 

 

Huomenna se on taas arki edessä. Työpäiviä on vain neljä, ja tiistaina on toisen päiväkodin kevätjuhla (teen töitä kahdessa paikassa tarpeen mukaan). Ei yhtään pöllömpää! 🙂

 

P.S.

image.jpg

Tällaisessa maximekossa olin päiväkotimme kevätkirkossa. 🙂

 

Hyvää alkavaa viikkoa! 🙂

Muoti Oma elämä Ystävät ja perhe Päivän tyyli