Näin viime yönä unta. Ihanaa unta.

Saimme tyttärellemme ihanan, pienen pikkusiskon!

Strategiset mitat olivat 3260g (melkein saman kokoinen kuin oikea tyttäremme oli syntyessään) ja 49cm pitkä (4 senttiä ”isosiskoaan” lyhyempi).

Olin onneni kukkuloilla vain 5 tuntia kestäneestä synnytyksestä. Ja vaikka paikkani olivat synnytyksen jäljiltä arat, taisin selvitä ilman tikkejä!

Tyksin synnytysosastolta oli hienot maisemat ja ainoa ärsyttävä asia oli sekavat käytävät ja se, että olimme kaikki samalla osastolla. Raskaana olevat, synnyttämään tulleet, synnyttävät ja jo synnyttäneet.

Itse pyörin ympäri sairaalaa vieraiden kanssa ja olin tyytyväinen tyytyväiseen uuteen lapseemme. Onneksi lopulta itse vaihdoin lapsemme vaipan ja aloin imettää pientä, kun hoitajat pyörivät kaikkien muiden, paitsi minun ympärilläni.

Muistanpa vielä senkin, että käskin miehen kotiin lähtiessä käydä ostamassa vastiketta. Ja lapsen läpimärän vaipan takia oman takkini hiha kastui ja mietin minkä villapuseron pyydän mieheni tuomaan minulle. 😀

Mietinpä unessani sitäkin, että olin Lilyyn juuri kirjoittanut, kuinka toisen lapsen aika on myöhemmin jos toisen edes haluamme ja sitten minua hävetti kun olinkin saanut lapsen ennenkuin vanha työkaverini oli omansa ehtinyt synnyttää. Siitä huolimatta lapsi ei kuulemma ollut vahinko, vaan täysin suunniteltu!

Toivottavasti pääsen pian tuoksuttamaan Papriksen pikku Pertsaa, niin vauvakuume rauhottuu. 😀