Loppuodotuksen oudot oireet.
Väsyttää. Supistaa. Vatsa sattuu. Vatsa toimii miten sattuu, jos toimii. On paha olo. Ja nälkä. Välillä iskee kamala colan himo. Vaaka näyttää hurjia lukemia. Ja väsyttää. Sanoinko sen jo?
”Mullahan ei ollut mitään tietoa loppuraskaudesta ennen kuopusta. Esikoinen kun synty jo 29. viikolla. Mä jo luulin, että mulla on raskausmyrkytys, mutta sitten ystävät sano, että
-Hei, sä olet raskaana! Pahoinvointi ja kaikki muu kiva kuuluu loppuodotukseen!”
”Mä en muista, että mulla ois T:tä odottaessa ollut tällästä pahoinvointia ja närästystä loppuraskaudesta, mutta niin ne on raskaudet erilaisia.”
Vaikka sitä välillä on suht hehkuva ja joinain päivinä jopa energinen olo, on nämä viimeiset raskausviikot vaan sellaista jaksamista! Vasen lonkkani on päättänyt nyt ihan tosissaan kipeytyä, vauvan pää painaa välillä todella mukavasti alas ja kesken kävelyn täytyy pysähtyä, kun tuntuu kuin vauva puskisi jo ulos. Myös jonkin sortin supistuksia on lisääntyvissä määrin. Ne aiheuttaa hengästymisen tunnetta ja lisää vatsakipuja.
Öisin herään yleensä noin pari kertaa käymään vessassa, mikä lienee vähän. Tosin uudelleen nukahtaminen voi sitten viedä sen tunninkin.
Lääkärille eilen valittaessani sain myöskin kuulla vaan ”se kuuluu loppuraskauteen” ja ”se valmistaa vauvan tuloon ja yöheräilyihin”.
TIEDÄN! Mutta kuten anoppini hyvin sanoi, ei se siitä sen mukavampaa tee! Ja kun totesin olevani melko valmis jo synnyttämään, oli mukavaa kuulla lääkäriltä ”Älä nyt vielä hetkeen!”
Onneksi hän lähtöä tehdessäni vielä sanoi: ”Vaikka kyllä sä viikkojen puolesta olet tervetullut koska vaan jo synnyttämään.” KIITOS! 😀
Tänään aamulla herätessäni ajattelin, että jes! Nyt tuli nukuttua tosi hyvin! Tänään oon varmaan energinen! Ja mitä! Torkuin aamupäivän sohvalla tyttären leikkiessä olkkarin matolla. Onneksi tuo ihana on jo kohta 4-vuotias ja tosi reipas tapaus! Ja siis kun sanon torkkuvani, ni tosiaan en vedä mitään kolmen tunnin päikkäreitä, vaan silmät lupsuu samalla kun tuijotan lapsen leikkejä ja tuijotan telkkarin laatuviihdettä. Saatan myös samalla toimia leikkialustana. Tässä on kunnon vuori nukeille! 😀
Menen nyt sillä ajatuksella, että vauva viihtynee vatsassa lähelle laskettua aikaa, mutta toivottavasti ei kovin paljoa yli! Ja toisaalta, synnärille lähtö voi olla ajankohtainen hetkenä minä hyvänsä!
Hyvää viikonloppua kaikille! 🙂
