Tiedätkö sen tunteen, kun kuukaudesta ja joskus jopa vuodesta toiseen tunnet hakkaavasi päätä seinään eikä toivomaasi tulosta vain synny? Tiedätkö sen tunteen kun yrität parhaasi, mutta huomaat toistuvasti ettei se ole riittävästi? Tiedätkö sen tunteen, kun alat epäillä jo omaa itseäsi, osaamistasi ja kyvykkyyttäsi?  That’s the story of my past two years. Olen kolunnut ehkä […]

”Pysähty viisarit sun niin viisaasti siit asti ku pelastit mut Ja mä kaipaan sitä aikaa, pelkoo ei lainkaan. Jos kellon voisin kääntää voisin pysäyttää tän maailman. Mut täällä mä odotan, kuten aina oon odottanut.” Ruger Hauer feat. Iisa – Aika jätä älä   Vietimme ystäväni polttareita viime viikonloppuna. Eräässä helsinkiläisessä salakapakassa istuessamme kävimme läpi kysymyksiä, […]

Kuten aiemmissa blogiteksteissäni käy ilmi, olen aikuinen avioerolapsi. Asia, josta ei ole ollut aiemmin puhetta on, että kihlattuni vanhemmat (ja puoli sukua) ovat myös eronneet. Ja nyt me olemme kihlattuni kanssa hullunrohkeina järjestämässä omia häitä. Olimme yhdessä häämessuilla viime viikonloppuna Wanhassa Satamassa. Uskokaa tai älkää, mieheni oli jopa ehkä hieman innokkaampi messuille lähtijä kuin minä. […]

  Menetin ystäväni auto-onnettomuudessa syyskuussa. Viime yönä hän ilmestyi uneeni ensimmäistä kertaa. Ystäväni joutui lähtemään aivan liian varhain, vain 28-vuotiaana. Valitettavasti välimatkan ja erilaisten elämäntilanteiden vuoksi emme olleet pitäneet yhteyttä pitkään aikaan. Siksi olenkin pohtinut, miten ystäväni sattuikaan olemaan ajatuksissani vain viikkoa ennen onnettomuutta. Tarkoitukseni oli kysellä kuulumisia, mutten koskaan ehtinyt ajoissa. Olen ollut kiukkuinen […]

Toivoin joululahjaksi, että vuosi vaihtuisi mahdollisimman pian. Huomenna voin viimein hengittää syvään viimeiset henkäykset vuodelta 2016 ja aloittaa kirjoittamaan elämää uusiin kansiin. Vaikkakin ajatus puhtaasta pöydästä vuoden vaihteessa kuulostaakin hieman lapselliselta ja keinotekoiselta, sillä on ollut ja tulee varmasti aina olemaan minulle iso symbolinen merkitys. Vuoden vaihtuessa jään aina pohtimaan, mitä olen oppinut kuluneesta vuodesta. […]

Uskon, että jokaisella kohtaamallamme ihmisellä on omaan elämään jokin merkitys. Kohtaamista ja sen merkitystä ei huomaa aina juuri sillä hetkellä, seuraavana päivänä tai edes seuraavalla viikolla. Sen voi toisinaan huomata vasta vuosien päästä.  Olen viime kuukausina (niin tylsältä kuin se kuulostaakin) yrittänyt opetella ja keskittyä olemaan kiitollinen. Olemaan kiitollinen siitä mitä on enkä haikaile sen […]

    Ensimmäinen adventti on aina ollut mulle se päivä, jolloin voi virallisesti aloittaa jouluun valmistautumisen. Aiemmista vuosista poikkeamatta kävin tänäkin aamuna penkomassa häkkikopin perukoilta joulukoristelaatikon ja viritin kyntteliköt sekä tähdet ikkunoihin. Se, mikä tänä vuonna poikkeaa aikaisemmista vuosista, on joulumielen totaalinen puuttuminen. Kotiuduin eilen firman pikkujouluristeilyltä, jossa yllätyksekseni jouduin toteamaan ettei edes jouluruoka tunnu […]

Vuoden kestäneen lievän identiteettikriisin jälkeen uusi määritelmä itselleni on aikuinen avioerolapsi. Vanhempani päätyivät hakemaan avioeroa 30 avioliittovuoden jälkeen ollessani 25-vuotias. Vanhempani olivat juuri ylittäneet kuuluisan viidenkympin rajapyykin. Mitä tapahtui? Jouduimme pyörremyrskyn silmään ja nyt pyörremyrskyn mentyä ohi, ihmettelen vieläkin tukka pystyssä silmälasit vinossa mitä ihmettä oikein tapahtui.  Nelihenkinen perheemme asui isossa omakotitalossa pienessä maalaiskylässä. Aikuistuin […]

Tasan vuosi sitten koitti päivä, jolloin en päässyt sängystä ylös. 365 päivää sitten annoin itselleni luvan olla rikki ja väsynyt.  365 päivää sitten päätin, että vastaavanlaista päivää ei enää tule. Nyt, 365 päivää myöhemmin, olen valmis käymään asioita läpi. Oikeastaan minun on pakko, jotta pääsen elämässäni eteenpäin. Olen viimeisen vuoden hokenut itselleni vanhempieni riitaisassa avioeroprosessissa […]