Rakas M,

Vuosi sitten tähän aikaan sinulla oli tietämättäsi kaksi päivää elinaikaa jäljellä. Tämä ajatus valtasi tänään salaman iskun lailla mieleni matkalla ruuhkajunassa töistä kotiin. Tulit mieleeni niin yhtäkkisesti, että epäilin sinun olleen kanssani samassa junassa kurkottaen minuun jostakin toisesta todellisuudesta. Tuijotin ikkunasta vaihtuvia maisemia enkä meinannut päästä asiasta yli. Jäin pohtimaan, miten käytit viimeiset jäljellä olevat 48 tuntia ja toivon sydämeni pohjasta, että käytit ne hyvin. Toivon, että nauroit etkä ollut surullinen. Toivon, että sanoit läheisillesi kauniita sanoja loukkausten sijaan. Toivon, että kerroit rakastavasi. 

Miten perheesi jaksaa tällä hetkellä? Käyvätkö he haudallasi vielä säännöllisesti? Onko sinun hyvä olla missä ikinä oletkaan?

Lupasin sinulle syyskuun viimeisenä päivänä vuonna 2016 jatkavani eteenpäin. Muistan kuin eilisen, kuinka katsoin arkkusi laskemista ja vannoin, että jatkan siitä mihin sinä jäit ajatellen sinua aina matkallani. Nyt vuoden kuluttua lupauksestani katson taaksepäin ja huomaan, että olen ainakin tähän asti pystynyt pitämään sanani. Olen osittain tahattomasti ja osittain tahallani pitänyt itseni melko kiireisenä viimeisen vuoden aikana. Kaiken sen seurauksena olen päässyt etenemään urallani ja ottanut suuria harppauksia niin oman henkilökohtaisen kasvuni kuin ystävyys- ja parisuhteeni osalta. Sinä jätit jälkeesi tyhjiön, jota nyt nelikuukautinen kummipoikani yrittää paikata kasvamalla mahdotonta vauhtia. Lisäksi sain tänä aamuna ystävältäni viestin, että hän synnytti terveen pienen poikavauvan.

Yritän vähintään joka toinen päivä takoa ajatuksiini, että jokainen päivä voi olla viimeinen. Nukkumaan mennessä käyn mielessäni läpi päivän tapahtumat. Pohdin käyttäydyinkö ja puhuinko läheisilleni niin, että jos aikani koittaisi nyt voisinko lähteä tästä maailmasta levollisin mielin vai olisiko minulla  aihetta katua tekemääni tai sanomaani. 

En ole vieläkään täysin pystynyt antamaan anteeksi itselleni sitä etten ottanut sinuun yhteyttä ennen kuolemaasi, vaikka olit mielessäni vain muutamaa päivää ennen onnettomuutta. Olen tehnyt kovasti ajatustyötä asian suhteen, mutta vielä on tekemistä. 

Toivon, että tiemme kohtaavat vielä. Ehkä olet joskus minua vastassa ja pystyn silloin kertomaan sinulle miten pahoillani olen. Toisaalta vaistoni sanoo, että sinä tiedät sen jo. Sinä seuraat matkaani.