Tunnustus

Rakas M,

vaikka en ole käynyt katsomassa sinua tai ole kirjoittanut sinulle pitkään aikaan, haluan sinun tietävän että olet ollut mielessäni. 

Vauhti on ollut kova ja pysähtyminen on viime aikoina ollut haastavaa. En ole täysin varma onko se tietoinen vai alitajuntainen valinta. 

Nyt kaikki nämä viime vuosien tapahtumat ovat johtaneet siihen, että vaikka kaikki on periaatteessa hyvin, olen joutunut myöntämään oman heikkouteni ja rajallisuuteni ja kääntymään ulkopuoliseen apuun mielen hallintani suhteen. Ulkopuolinen näki oman ahdistuneisuuteni ennen kuin itse suostuin tiedostamaan sitä. Näen mielessäni kuinka hymyssä suin hieman tuhahdat ja toteat, että se on kunnon juoksulenkki mikä auttaa. Valitettavasti en ole vieläkään oppinut pitämään juoksemisesta vaikka tanssinkin oikein mielelläni. 

Häävalmistelut jatkuvat ja vauhti kiihtyy. Olen siitä onnellinen, vaikka samaan aikaan mielessäni häälyy harmaa varjo ja rintakehä tuntuu raskaalle. Luulin päässeeni tästä tunteesta yli, mutta ehkä viikonloppu isäni kanssa ja puhelu äidiltäni tuli liian pian psykologin tapaamisen jälkeen. Minulla on tunne, että pyörremyrsky on tulossa. Haluan sulkeutua kuplaan ja antaa myrskyn mennä ylitseni joutumatta kuitenkaan sen vahingoittamaksi. 

Toivottavasti sinun on hyvä olla siellä missä oletkaan.