Onnellisuus on harhaa

Oletko onnellinen?
Ihan sairaan vaikea kysymys?
Milloin ihminen edes on onnellinen? Milloin kaikki on riittävän hyvin, että voi sanoa olevansa onnellinen?

Minun elämässäni on paljon asioita joiden voin vilpittömästi sanoa olevan hyvin ja joista olen onnellinen. Minulla on rakastavia läheisiä, terve ja toimiva vartalo. Olen itse voinut valita asuinpaikkani ja minulla on koti jossa viihdyn.
On silti aina jotain mikä kyntää kuraa ja tuntuu paskalta.
Minusta tuntuu, että aina jollain elämän osa-alueella tyydyn vajaaseen tuntemiseen.
Jokin asia ei ole hyvin tai tyydytä mieltä sillä tasolla, että voisi sanoa olevansa täysin onnellinen. Joko työ tuntuu nihkeältä, ihmissuhteissa on harmaan viileää tai ei onnistu säästämään kesämökkiä varten. Onko ne onnellisuuden mittareita?

Onko elämä vain tyytymistä ja keskinkertaisuutta? Millainen onni on liian itsekästä? Mitä saa uhrata saavuttaakseen tasapainoisen hyvänolon tunteen? Milloin onni on maksimaalista? Voiko täydellistä onnea edes saavuttaa? Onko onnellisuus vain harhaa?
Kuka näihin kysymyksiin edes osaa vastata? En minä ainakaan.
Tuntuu, että olen elämässäni jonkinlaisessa risteyksessä. Iänkin puolesta, mutta en tarkoita nyt sitä, vaan henkisellä ja ihan käytännön tasollakin.
Esimerkiksi työssä tunnen saavuttaneeni jonkinlaisen lakipisteen. Sen tavoitteen jota joskus olen lähtenyt tavoittelemaan. Tuntuu, että työn palkitsevuus on mitattavissa enää enimmäkseen taloudellisella menestyksellä. Kuinka pitkälle se kantaa. Kuinka pitkälle sen saa antaa kantaa.

Ajattelen, että kukaan toinen ei ole vastuussa minun onnellisuudestani, enkä minä ole vastuussa muiden onnellisuudesta. Uskonko siihen? En ole varma.
Eikö muka ole itsekästä tavoitella onnellisuutta välittämättä miten se vaikuttaa muiden onnellisuuteen?

Onko järkevää tehdä taloudellisesti kannattamattomia ratkaisuja saavuttaakseen muilla osa-alueilla mahdollisesti lisää onnellisuutta?
Miten osaisin tehdä henkilökohtaisen elämän suuria ratkaisuja, kun välillä tuntuu, etten osaa tehdä arjen yksinkertaisiakaan ratkaisuja.
En osaa tehdä valintoja ja minusta tuntuu, ettei kukaan muu voi minua niissä auttaa.
Ei kukaan muu ole elänyt minun elämääni. Taistellut minun taisteluitani. Ei tuntenut minun tunteitani ja elänyt minun epävarmuudessani.
Miksi tämä elämä on niin sairaan vaikeaa?

Eräässä onnellisuuskyselyssä esitettiin kysymys, jos kuolisit nyt, olisitko tyytyväinen siihen, miten olet käyttänyt viimeiset puoli vuotta elämästäsi? En osaa vastata.
Osaan asioista olen todella tyytyväinen, osaan en todellakaan ole.
Mikä painaa vaakakupissa minkäkin verran, en tiedä.
Turhauttaa, ärsyttää, väsyttää ja tuntuu, kuin hakkaisi päätä seinään. Asiat ei etene ajatuksentasollakaan järkeviksi lauseiksi. Saati sitten käytännön elämässä.
Olisipa kristallipallo. Mutta kun ei ole.
On tyydyttävä laahustamaan siihen pisteeseen asti, ettei enää siedä nykyisyyttä, jotta muutos olisi väistämätön ratkaisu. Olipa suunta sitten mikä tahansa.

Voit seurata minu instassa @hejcki

Kommentit (4)
  1. Mielestäni ulkoinen maailma on pitkälti projektio meidän sisäisestä maailmastammme. Eli jos sisällä koemme onnellisuutta heijastuu se ulkoiseen maailmaan esim. positiivisena elämänä ja saavutettuina unnelmina jne.

    Tahdon siis sanoa, että jos ulkoinen maailma oli se työ, asuinpaikan valinta tai jotain muuta tee sellaisia päätöksiä jotka tuntuvat sisimmässä oikeilta ja hyviltä.Ulkoinen maailma ”vastaa”sitten parhaalla mahdollisella tavalla. Jälkeenpäin usein saa todeta, että näin tämän pitikin mennä enkä olisi omalla järjelläni osannut paremmin valita – antaa siis sydämen ohjata.

    1. Kiitos todella hyvästä kommentista Juho! 👍

  2. Itse olen todennut inhottavimmiksi juuri ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Opiskelupaikan saanti, asunnon myynti jne. Jos tahtoo vaihtaa paikkakuntaa tai vaihtaa alaa, molemmat ovat asioita joiden muutos voi tehdä onnelliseksi, mutta kumpikaan ei ole täysin sinun käsissäsi. Jos paikkaa hakee satoja, mutta opiskelemaan valitaan 10, ei välttämättä auta, että on hyvä ja osaa asian. Pisteen ero voi merkitä hylkäämistä. Talo tai asunto voi olla upea jollekkin, mutta kaikki ostajat ei sitä halua. Pitää odottaa sitä yhtä oikeaa, jonka mielestä kaikki on riittävästi kohdallaan. Ja vasta sitten pääsee itse eteenpäin.

    Ja mitä ihmissuhteisiin tulee, niin kenenkään ei yksin tule tehdä toista onnelliseksi, muttei saa tehdä onnettomaksikaan.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/04/24/valokuvasta-tarina-haaste/

    1. Hyviä pointteja, kiitos kommentista.
      Se on totta, että eniten epävarmuutta luo ne asiat joihin ei itse voi vakuttaa. Tosin myös paikkakunnan-tai työpaikan vaihtokin isoja muutoksia on, mutta se on totta, että niihin voi itse ainakin osin vaikuttaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *