Vedä syvään henkeä ja muista kuka olet.

Osallistuin Instagramissa #hyvätällaisena haasteeseen. Haasteeseen osallistuvia kehoitetaan kertomaan rehellinen kuvaus itsestään julkaisemansa kuvan alle.
Kirjoitin omaani:
Minä! Melko ristiriitainen persoona. Sosiaalinen ja vetäytyvä samassa paketissa.
Koen ajoittain repivää emotionaalista yksinäisyyttä, vaikka ympärilläni on laaja sosiaalinen verkosto.
Ahdistun peloistani ja välillä epäilen kelpaanko miehenä tähän maailmaan.
En sovi oikein mihinkään stereotypiaan ja samaan aikaan en edes halua lokeroida itseäni mihinkään tiukkaan muottiin.
Välillä sokeudun itsekeskeisyyteeni ja unohdan huomioida läheisteni tarpeet.
Opettelen olemaan itselleni riittävä välittämättä ympäristöstä ottamistani paineista.
En siis missään määrin ole täydellinen, mutta hyvä tällaisena.

Teksti on aidosti rehellinen näkemykseni itsestäni. Pidän oikeasti itseäni hyvänä tällaisena.

Olen kipuillut kasvaessani. Vihannut itseäni ja haaveillut olevani toisenlainen. Rukoillut ja anellut muuttuvani tavalliseksi, normaaliksi.
Lapsena pidin harrastuksiani, kiinnostuksen kohteitani ja itseäni jotenkin huonompana, vääränlaisena.
Osittain taustalla syynä on varmasti kokemani syrjiminen ja vähättely, mutta myöskin ihan vain nuoren ihmisen epävarmuus.
Uskon, että jokainen nuori painii tasavertaisuuden- ja hyväksytyksi tulemisen tunteen kanssa jossain vaiheessa elämässään. Sen polun olen myös minä kulkenut.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että en sisimmässäni ole koskaan halunnut olla muuta kuin mitä olen. Ympäristö on vain luonut paineen sulautua massaan ja siitä olen rakentanut itselleni normaalin kriteerit.
Kun kriteerit eivät ole mielestäni tai ympäristön mielestä täyttyneet, on paine kasvanut omaa tahtoa suuremmaksi.
Hyväksytyksi tulemisen tarve on edelleen minulle tärkeää, mutta en anna sen ohjata valintojani tai määritellä itseäni.

Nyt kun pysähdyn aiheen äärelle, muistan psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat siitä miten meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi. Sisäinen lapsi vaikuttaa yhä edelleen meidän valintoihimme ja tapoihimme reagoida asioihin.
Sisäinen lapsi pelkää epäonnistuvansa ja on epävarma itsestään. Sisäinen lapsi on se versio meistä, joka lapsena olisi kaivannut turvallisen aikuisen rohkaisua.
Maaret Kallio toteaa myös, että me voimme itse aikuisena olla turvallisia aikuisia sisäiselle lapsellemme. Me voimme sanoa ne rohkaisevat sanat sisäiselle lapsellemme, joita itse olisimme lapsena kipeästi kaivanneet.

Itse haluan sanoa sisäiselle lapselleni, että sinä pystyt ja pärjäät. Kelpaat tuollaisena kuin olet, olet juuri hyvä tuollaisena.
Sisäinen lapsi on myös innostuja. Sitäkin puolta voi ruokkia itsessään. Loputonta innostujaa, kiinnostujaa ja ympäristöään ihmettelevää lasta.

Ystäväni kirjoitti lapsestaan Instagramissa julkaisemansa kuvan alle.
Kaikkea voi ihmetellä: koiraa, deodoranttihyllyä, junarataa, liukuportaita, ihmisiä. Yksi karkki voi kestää 32 minuuttia 3,2 sekunnin sijaan.

Havahduin tuon nähdessäni, että me jokainen voisimme kokea elämässämme paljon enemmän, kun edes ajoittain suhtautuisimme asioihin innostuen ja ihmetellen kuin sisäinen lapsemme.

Vedä syvään henkeä ja muista kuka olet. Olet hyvä juuri tuollaisena.

”Muista, että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveittes peilikuvat käännä ne ja kädestäs löydät niihin avaimet.” (Apulanta, Valot pimeyksien reunalla)

Kun aikoinaan aloitin blogin kirjoittamisen ja avoimen Instagram tilin pitämisen, minua mietitytti mitä muut ajattelevat.
Nurinkurista, koska samaan aikaan halusin palavasti tietää mitä muut ajattelevat.
Kiinnosti tietää millaisia ajatuksia muilla herää, jakaako joku samat ajatukset kanssani.
Siinä on koko kirjoittamisen ja ylipäätään viestinnän pointti minulle. Kertoa ajatuksiani kuullakseni mitä muut samoista asioista ajattelevat. Vuorovaikutus.
Haluan herättää keskustelua ja oppia toisten mielipiteistä. Avata itselleni uusia näkökulmia ja selkeyttää omaa ajatuksenvirtaa.

Mietin, että jos ylitän kynnyksen kirjoittamisen ja sanallisen viestinnän osalta, uskallan ehkä jatkossa paremmin toteuttaa rohkeita päätöksiä myös isommassa mittakaavassa ja olla kaikissa elämän tilanteissa mahdollisimman oma itseni.

Mieli on vahva työkalu. Se voi joko estää tai mahdollistaa meille asioita. Pidän sitä tärkeimpänä työkalunani ihan kaikessa.
Jaan minun kolme vinkkiäni mielen käytöstä työkaluna.

1) Ole itse avain muutokseen.
Ajattelet ehkä, että olet aina ollut epävarma ja uskot, että et muutu, vaikka tekisit mitä.
Arvaa mitä, se on potaskaa. Kaikki voi muuttua, sinäkin.
Ensimmäinen askel on kääntää ympäri tämä valheellinen ajatus, jota pyörittelet mielessäsi. Kuvittele, että voisit tyhjentää mielesi puhtaaksi paperiksi ja luoda siihen ihan uuden toiveidesi mukaisen itsevarman mielen. Millainen se olisi?
Sinussa on jo valmiina se kaikki itsevarmuus, ota se käyttöön. Usko siihen.

2) Vaikka pelottaisi tai tuntisit epävarmuutta, tee ratkaisut jatkossa muistaen, että sinulla on nyt uusi itsevarma mieli.
Kun epäilet itseäsi, mieti mitä uusi itsevarma sinä tekisi.
Kuvittele itsesi juttelemassa rennosti niiden ihmisten kanssa joita aiemmin ehkä katsoit ylöspäin. Työpaikalla, juhlissa, ystäviesi kanssa. Kuvittele miten naurat ja miten muita kiinnostaa sinun mielipiteesi. Mene sillä itsevarmuudella jokapäiväisiin tilanteisiin.
Tulet todennäköisesti yllättymään miten nopeasti mielesi muuttuu.

3) Usko itseesi.
Monet meistä ihan tavallisista mukavista ihmisistä tuntee itsensä arvottomiksi tai tylsiksi. Hermostuneiksi tai epävarmoiksi. Tunne ei kuitenkaan ole sama kuin sinä itse. Se on vain sinun tunteesi.
Kuvittele itsesi itsevarmana, innostuneena ja voimakkaana. Mieti, että sinulla on kaikki edellytykset olla juuri se, mitä haluat olla. Sinä pystyt, usko siihen.

Mieli kääntyisi mielellään siihen vanhaan tuttuun kaavaan, mutta muistuta itseäsi, että en ole enää se epävarma. Taputa itseäsi olkapäälle ja sano; hyvä, minä pystyn.
Tämän opin yritän muistaa itse, kun huomenna aamulla astun lentokoneeseen. Hyvä, minä pystyn!